Zadar

Plitvicen kansallispuiston jälkeen oltiin yövytty tosiaan pienessä majatalossa jossain maaseudulla paikassa nimeltä Jezerce ja siis tämä oli täysin spontaania, koska jäätiin ilman yösijaa aluksi tullessamme puistosta niin myöhään. Puiston henkilökunta onneksi auttoi meitä yöpaikan löytämisessä ihan tottuneesti ja päästiin viimeinkin nukkumaan. Majatalon poika sitten aamulla nakkasi meidät ystävällisesti bussipysäkille, tipattiin sitä ihan kohtuullisesti, koska yö oli ollut muuten niin halpa. Ei tiedetty, että mihin lähdettäisiin, koska mitään ei oltu varailtu. Painavat reput selässä mietittiin, että mitäs seuraavaksi. Nähtiinkin pysäkillä Flixbus ja käytiin katsomassa mihin se on menossa. Zadariin! Sehän on rannikolla ja siihen suuntaan oltiinkin pyrkimässä sisämaassa oleilun jälkeen. Tehtiin nopea päätös ja lähdettiin sinne. Oli tosi hassua miten rajusti sekä ilmasto että maisemat muuttuivat kun matkattiin vain pari tuntia bussilla etelään.

Zadar on yksi Kroatian rannikon monista kaupungeista. Ihmiset varmaan joillain matkailufoorumeilla kyselee, että kumpaan kannattaa ennemmin mennä; Splitiin vai Zadariin? Siinä missä Splitiä verrataan Dubrovnikiin niin samalla tavalla Zadaria vertaillaan Splitiin. Nämä kaksi ovat musta kuitenkin aika samanlaisia. Zadar vain tuntuu pienemmältä ja rauhallisemmalta Splitiin verrattuna. Jos Splitissä käy ensin niin Zadarissa sitä tulee vähän ikävä, koska kyllä Split ainakin allekirjoittanutta vain iski enemmän. Splitissä on menoa ja suuria linjoja. Kuitenkin rauhallisemmassa Zadarissa oli omat hyvät puolensa, ja niiden takia viihdyin siellä todella hyvin ja tunsin oloni jopa kotoisammaksi kuin Splitissä. Zadarin paras hostelli on The Drunken Monkey! Jälleen täysin objektiivinen mielipide toki... Oon yöpynyt aika monessa hostellissa retkieni varrella ja voin sanoa, että tämä on ollut tähän asti paras! Kööpenhaminan surkea The Generator vetää edelleen pohjat mun henkilökohtaisessa hostellivertailussa.

No, hostelli ei ollut paras vain niiden jäätävien tervetuliaisshottien takia vaan myös siksi, että henkilökunta on loistavaa, tilat on värikkäät ja monipuoliset; on isoa olkkaria, kattoterassia, keittiö vapaassa käytössä ja myös läheisen The Lazy Monkey -hostellin tilat olivat vieraiden käytettävissä. Ihmisille oli helppo puhua ja baari oli hyvä, siihen perehdyttiin erityisesti. Kotoisa, hauska, halpa. Täydellinen yöpaikka.

Zadarissakin on vanha kaupunki kuten Splitissäkin, mutta Splitin kaupunkiin verrattuna se on toki pienempi. Zadar on jotenkin pitkulaisen mallinen kaupunki - käveltiin siis lähes toisesta päästä tuonne vanhaan kaupunkiin, mutta ihan hyvin sinne kävellen pääsi lähes suoraa tietä. Shoppailumahdollisuuksia on jälleen todella paljon.

Zadarissa on ihan hyviä ravintoloita, mutta en suosittele merenelävien syömistä, vaikka ne olisivat kuinka "tuoreita" tai "hyvin valmistettuja". Koko reissuni ajan erehdyin jatkuvasti syömään kalaa, simpukoita, kalmaria ja mitä vain, mutta monesti sainkin vain lievempiä tai vähän pahempia vatsanväänteitä niistä. Yleensä reissatessa syön mitä vain, koska haluan perehtyä paikalliseen ruokakulttuuriin, mutta tästä lähtien sanon ei mereneläville, koska vaikka mitään vakavaa niistä tuskin saa niin huonosti valmistettu ruoka on aika yleistä turistipaikoissa. Kysyn tai googlaan myös aina hanaveden juomakelpoisuudesta. Siitä saa aika epämukavia oireita. Vesi maistuu aina tosi klooriselle ulkomailla, mutta jos se on todettu juomakelpoiseksi niin kyllä mä sitä mieluummin juon kuin ostan jatkuvasti muovipulloja. Kroatiassa hanavettä voi juoda mikä on matkustaessa aikamoista luksusta.

Vanhassa kaupungissa oli myös yllätys; taideteos! Paremminkin sanottuna installaatio. Se oli kyllä aivan upea ja taiteen ystävänä tämä jotenkin säväytti mua erityisen paljon. Kyseessä on siis Nikola Bašićin suunnittelema teos "The Greeting to the Sun", eli "Tervehdys Auringolle". Se on aurinkopaneeleista koottu kokonaisuus rantakadulla. Teos kerää auringon energiaa päivän ajan ja illalla alkaa pelkällä auringon voimalla välkehtimään eri värein. En tätä siellä ollessani tajunnut, mutta rantakatua pitkin meni myös pienempiä teoksia, jotka symboloivat eri planeettoja oikeassa mittasuhteessa tähän suureen Aurinkoon, jonka päällä ihmiset arkisesti hengailivat.

Auringolla.

Toinen samaisen taiteilijan suunnittelema teos on ihan tämän Tervehdyksen vieressä. Sen hahmottaminen oli vain ensin vaikeaa; mikä se on, mistä tuo kuuluu, tuleeko se ääni tuolta? Tervehdystäkin ihastellessa kuuluu omituista matalaa ujellusta. En osannut aluksi yhtään paikantaa, että mistä ääni tulee. Se oli aavemainen ja rytmitön ääni. Se tuli tästä teoksesta nimeltä "Sea Organ", eli "Meriurut". Meri soitti itse sävelmiä pienen portaikon alla olevilla uruilla. Ääni kuului aina kun aallot osuivat portaisiin. Musta tämä oli jopa jotenkin liikuttavan kaunista. Miten joku keksii jotain näin hienoa? Ja miten luonto osaakin soittaa noin kauniisti? Millaiselta kuulostaisi myrsky? Tämä teki muhun suuren vaikutuksen!

Oltiin Zadarissa vain yksi yö, koska meillä oli viikolle aika tiukka aikataulu ja määränpäänä oli siis Italia - jotenkin sinnekin oli ehdittävä. Mistähän sen kultaisen keskitien löytäisi, että ei olisi kiire, mutta ei tulisi myöskään paniikkia siitä, että yöpaikkaa tai bussilippua ei ole ostettu valmiiksi? Buukatakko vaiko ei buukata? Miten kaiken nähtävän ehtisi näkemään? Mitä jos aika ja raha kasvaisivat puussa?

Kroatia on aivan liian täynnä kaikkea mahtavaa. Ei sitä kaikkea ikinä ehdi nähdä.