Plitvicen kansallispuisto

Suosikkipaikkani Kroatiassa

Tätä postausta olen odottanut pääseväni tekemään. Tämä kohde oli myös se, jota eniten odotin pääseväni näkemään reissullani.

Itävallan ja Slovenian jälkeen reissu jatkui ja palasin takaisin Kroatiaan. Kroatiassa Plitvicen kansallispuisto on yksi niistä lukemattomista pakollisista pysäkeistä tuossa maassa! Plitvicen puistossa on siis useita melko helppokulkuisia reittejä, joiden varrella on paljon vesiputouksia, kallioita, järviä, kirkkaan vihreää ja kirkuvan turkoosia luontoa. Kaunista!

Plitviceen pääsee kätevästi pääkaupunki Zagrebista päiväreissuja tekevän firman kautta sinne ja takaisin tai omatoimisesti bussilla vain sinne, mutta ei takaisin, jos missaat viimeisen bussin mikä on hyvin todennäköistä, koska puistossa vierähtää useampikin tunti ellei koko päivää. Silloin voi yöpyä Plitvicen törkeän kalliissa hotelleissa, jotka olivat tosin nyt kesäsesonkina ihan täynnä. Me päädyttiin lopulta johonkin halpaan majataloon keskelle maalaismaisemaa, mutta se on toinen tarina...

Plitviceen me mentiin vanhalla kunnon Flixbussilla melko aikaisin aamulla, jota myös suositeltiin, koska kesäaikaan puisto on melkoisen täynnä turisteja jo aamupäivästä. Eihän mekään siltä turistimassalta vältytty. Joissain kohdissa puistoa joutuikin kulkemaan ihan jonossa, koska ihmisiä oli vain niin paljon. Tämä toki vei hermoja, mutta joissain kohdin taas pääsi kulkemaan ihan rauhassa yksin. Kesäsesonki on kiireisintä aikaa, mutta puisto on kuulemma myös todella kaunis syksyisin ja talvisinkin, jolloin porukkaa ei ole niin julmetun paljon liikkeellä. Ei ole väliä, että milloin sinne menee, kunhan vain menee!

Mulle tänne pääseminen oli tosi tärkeää ja olin ilmeisesti nähnyt painostavaa untakin Plitvicestä ennen sinne menemistä. Laitoin sitten herättyäni viestin Zagrebissa tapaamalleni kroatialaiselle paniikissa vähän ennen matkaa varmistellen, että pitääkö sinne varata liput, kääk! Unessa olin muka nähnyt, että sinne pitää jotkin liput ostaa etukäteen ja että niitä on rajoitetusti, mutta eihän tuossa ole järkeä... Nämä on niitä hetkiä kun et tiedä, että oletko nähnyt unta vai onko jokin asia ollut totta. Mulle todettiin, että eihän varmaan mihinkään luonnonpuistoihin ole kävijärajaa ja silloin tajusin, että taisin nähdä vain unta. Rauhoituin, liput sai siis ihan normaalisti portilta ja minäkin liian-innokas-matkaaja pääsin viimein katsomaan tätä ihmemaata. Kuvat puhukoon puolestaan!