Ärsyttää!

Välillä nuo lapset on tosi söpöjä ja kaikilla on hauskaa ja välillä meinaa niin palaa pinna. Lasten kanssa on vähä sama juttu ku asiakaspalvelussa eli ei kannata menettää malttia. Eilen kokeiltiin jotain maailmaamullistavaa: yritin mennä poikien kanssa kolmestaan takapihan trampoliinille. No itkuhan siinä alkoi jo ovella ku äiti ei tullut mukaan. Aina MAMI MAMI MAMI! Laitettiin pojat kärryyn ja lähin kuskaan niitä väkisin takapihalle - ja kaikilla oli niin "mukavaa". Yritin selittää, että äiti tulee kohta ja kiinnittää huomiota muualle. Vaan lapset huutaa ku palosireenit eikä mikään auta. Meinas nii mennä hermo. Niinku olis joku maailman kauhein asia ku äitiä ei nää pariin minuuttiin. Ei mikään keino tepsi. Huomaa, että noitten äitilläki menee hermo noihin enkä ihmettele.

En saa pukea, en nostaa kärryyn, en saa työntää kärryjä, en saa nostaa istumaan, en saa syöttää, en saa kaataa mehua... aina äitin pitäisi tehdä kaikki. Minähän en nuitten temppuja kuuntele vaan päätän ite. Saavat rääkyä ihan rauhassa jos ei kelpaa. Ehkä onkin parempi, että en kuuntele niiden vikinöitä, koska sitten ne ehkä tottuu siihen, että ne saa päättää. Nuista nyt huomaa, että tuo niiden äitihätäkin on ihan pelkkää teatteria, koska huuto kuuluu, mutta kyyneleitä ei oo silmissä ollenkaan.

Sitten on vielä tyttö, joka sanoo, että oon tyhmä ja mun pitäisi häipyä ja en saa tulla mukaan ja blablabla... Tämä siis vain silloin jos kiellän sitä tekemästä jotain. Eilen se heilui kepillä ja sanoin monesti että varo ettet lyö sillä. No sitten tuli pipi yhdelle lapselle ja sanoin "noni mitä mä sanoin" - sitten tyttö alkaa itkeä krokotiilin kyyneliä, koska oon niin "ilkeä". Se aina menee valittaan sen vanhemmille, että Sara sanoi ei. Joo antaa mennä vaan.

Kyllä tuo elämä on niin vaikiaa tuon ikäsenä.