"Abebeiten!"
"Ich abebeite!"
Kaksoset on oppineet puhumaan vasta vähän aikaa sitten ja niillä on ihan oma kieli, jota oon päässyt tulkkaamaan. Toinen sanoo sanan "arbeite" ~ "abebeite", eli työskennellä. Kovaa työtä onkin vetää pikkuisia muovirattaita perässä ympäri pihaa. Siitähän muuten itkupotku alkaa ku rattaat jää johonkin yhteen pikkukiveen kiinni eikä liiku mihinkään. Hard life. Noi kaksoset on jotenki nii hellyyttäviä ku niiden elämän isoimmat ongelmat on just tuota luokkaa.
Ja se vasta onki kauheeta ku toisella on jotain kädessä - sehän pitää saada heti itselle! Ja Sara ei saa auttaa missään - "NEEEIIN MAMI MACHT!" Ja sitten ne luulee kykenevänsä kaikenmaailman sirkustemppuihin ja kiipeämisiin yksin ilman apua - "NEIN ALLEIN!"
Tänään kyllä tapahtui suuri edistysaskel lasten kanssa. Käytiin äipän kanssa aamulla keskustassa kaffella ja leluostoksilla. Äippä keksi näppärän tempun: se osti jokaiselle lapselle jonkin lelun tai kirjan ja sanoi sitten niitä antaessaan, että Sara osti nämä teille. Niin simppeli asia, mutta niin nerokas tässä tilanteessa! Tänään oli paljon helpompi tulla toimeen. Noh, en vieläkään saisi lasten mielestä auttaa juuri missään, mutta nyt oli helpompi leikkiä yhdessä. Ilmapiiri oli paljon vapautuneempi.
Sitten käytiin näiden tutuilla kylässä, jossa lapsia vilisi. Näiden äippä sanoi, että ei oo hetkeen ollut noin rentoutunut lasten kanssa ku nyt ja että musta oli paljon apua ku puuhailin niiden kanssa ja pelastin niitä pinteestä koko ajan. Au pairille on siis ollut tässä perheessä tarvetta. Oon kyl ite nyt ihan naatti.
Kaksoset on oppineet puhumaan vasta vähän aikaa sitten ja niillä on ihan oma kieli, jota oon päässyt tulkkaamaan. Toinen sanoo sanan "arbeite" ~ "abebeite", eli työskennellä. Kovaa työtä onkin vetää pikkuisia muovirattaita perässä ympäri pihaa. Siitähän muuten itkupotku alkaa ku rattaat jää johonkin yhteen pikkukiveen kiinni eikä liiku mihinkään. Hard life. Noi kaksoset on jotenki nii hellyyttäviä ku niiden elämän isoimmat ongelmat on just tuota luokkaa.
Ja se vasta onki kauheeta ku toisella on jotain kädessä - sehän pitää saada heti itselle! Ja Sara ei saa auttaa missään - "NEEEIIN MAMI MACHT!" Ja sitten ne luulee kykenevänsä kaikenmaailman sirkustemppuihin ja kiipeämisiin yksin ilman apua - "NEIN ALLEIN!"
Tänään kyllä tapahtui suuri edistysaskel lasten kanssa. Käytiin äipän kanssa aamulla keskustassa kaffella ja leluostoksilla. Äippä keksi näppärän tempun: se osti jokaiselle lapselle jonkin lelun tai kirjan ja sanoi sitten niitä antaessaan, että Sara osti nämä teille. Niin simppeli asia, mutta niin nerokas tässä tilanteessa! Tänään oli paljon helpompi tulla toimeen. Noh, en vieläkään saisi lasten mielestä auttaa juuri missään, mutta nyt oli helpompi leikkiä yhdessä. Ilmapiiri oli paljon vapautuneempi.
Sitten käytiin näiden tutuilla kylässä, jossa lapsia vilisi. Näiden äippä sanoi, että ei oo hetkeen ollut noin rentoutunut lasten kanssa ku nyt ja että musta oli paljon apua ku puuhailin niiden kanssa ja pelastin niitä pinteestä koko ajan. Au pairille on siis ollut tässä perheessä tarvetta. Oon kyl ite nyt ihan naatti.
Kommentit