Vesuvius ja Pompei
Meidän piti jatkaa Roomasta Napoliin junalla, mutta matkalla oli parikin estettä. Kyllä taas hajotti! Ensin mentiin väärään junaan ja sitten myöhästyttiin toisesta junasta. Italialaiset juna-asemat ovat yhtä hämmentäviä kuin belgialaiset juna-asemat - vähintääkin. Meillä oli kyllä myös niin huonoa tuuria. Meidän piti vaihtaa junaa jo Rooman sisällä ja jatkaa sillä siis Napoliin. Ensimmäisen junan tullessa asemalle oikein varmistin joltakin, että meneehän tämä varmasti Terminin asemalle ja vastaus oli joo. Junaan istuessamme tajusin, että Roomassa on myös asema nimeltä Tiburtina ja en ollut tainnut artikuloida pysäkin nimeä tarpeeksi selvästi ja neuvoja oli kuullut väärin. Eli jep, oltiin hypätty väärään junaan. Italiassa ei siis lue junien nimiä tai numeroita juuri missään, että oikeaan junaan pääseminen on pieni ihme.
No ei kuin sitten vaan pois junasta ekalla pysäkillä. Pieni stressihiki, että ehditäänkö me meidän jatkavaan junaan ollenkaan, jonka lipuista maksettiin maltaita. No onneksi ei tarvinut odottaa kuin muutama minuutti ja oikeaan paikkaan vievä juna pysähtyi meidän asemalle.
Sitten piti löytää jatkojuna. Kateltiin, että aikaa on 15 minuuttia. Lähdettiin ostaan sipeä eli sipsejä. Kun oli sipet ostettu niin tajuttiin, että ollaan jossain laiturilla 25 ja meidän juna lähteekin laiturilta 10. Lähdettiin juokseen. Juna lähti just ku päästiin sille laiturille! Sitten hässäkkä lipuista; pitääkö ostaa uudet vai pääseekö samoilla. Onneksi siellä oli pelastava enkeli, joka kertoi meille milloin seuraava juna Napoliin lähtee ja meidän ei onneksi tarvinnut ostaa uusia lippuja! Ei mennyt kuin Strömsössä, mutta olisi voinut mennä huonomminkin. Päästiin lopulta oikeaan junaan.
 |
| Napolin kaupunki meren rannalla. |
Ei siis oikeastaan oltu jäämässä varsinaisesti Napoliin vaan sen viereiseen kylään nimeltä Torre del Greco, joka sijaitsee ihan tulivuori Vesuviuksen alapuolella. Ajattelin Napolin olevan liian hektinen yöpymispaikka. Ehkä olen väärässä, mutta toisaalta musta oli ihan hyvä, että ei menty sinne. Ei siis ehditty käydä Napolissa ollenkaan, koska sen rannikko on täynnä mielenkiintoisia paikkoja ja meillä oli "vain" neljä päivää aikaa. Näiden paikkojen mielenkiintoisuus avautui mulle vasta paikan päällä. Valtava aktiivinen tulivuori Vesuvius, kauan sitten hautautuneet kaupungit Pompei ja Herculaneum, Sorrenton rantakaupunki... Olin nähnyt tarpeeksi isoja kaupunkeja tämän reissuni aikana, joten nyt oli aika nähdä jotain muuta.
 |
| Meidän kämppä sijaitsi myöskin meren rannalla. |
Torre del Grecossa oltiin jälleen AirBnB-kämpässä. Meidän kämppä oli kiva, mutta Torre del Grecon kylä ei ollut niinkään. Ihmiset olivat todella outoja ja töykeitä. Itseasiassa Napolin alueella turisteja kohdellaan yleisesti todella töykeästi. Kohtasin tätä myös Milanossa, mutta Roomassa en niinkään. Kun olin ostamassa metrolippua, tervehdin ja kerroin asiani, mutta "asiakaspalvelija" ei katsonutkaan mua vaan selasi vain WhatsAppiaan! Meinasin tehdä saman kun mulle ojennettiin lippua. Oikeastaan tätä käytöstä kohtasin Italiassa niin paljon, että en halua edes mennä takaisin tähän maahan. Miksi mennä johonkin, jossa ei ole ollenkaan tervetullut olo? Aivan käsittämätöntä käytöstä. Noh, onneksi Italiassa on niin paljon nähtävää, että se vähän pehmittää matkailukokemusta...
Sitten tutkimaan. Ensimmäisenä halusin tietenkin kiivetä Vesuviukselle.
 |
| Tulivuoren kraaterilla. |
Vesuvius on Euroopan ainoa mantereella sijaitseva aktiivinen tulivuori. Eli se voisi purkautua koska tahansa. Viimeksi näin kävi vuonna 1944. Se on yksi maailman vaarallisimmista tulivuorista purkautumisyleisyytensä ja sen vierellä olevien suurien kaupunkien vuoksi. Italialla on oma tutkijaryhmänsä, jotka tarkkailevat vuorta ja sen toimintoja 24 tuntia vuorokaudessa. Jos kävisi niin, että merkkejä purkauksesta alkaisi ilmetä, pitäisi noin 700 000 ihmistä evakuoida nopeasti pois Napolista ja muista sen vieressä sijaitsevista kaupungeista. Evakuointisuunnitelma on valmiina ja jokainen Vesuviuksen alapuolella asuva tietää, että lähdön hetki voi tulla koska tahansa.
Luin evakuointisuunnitelmasta vähän ja siinä kerrottiin, että hälytyksen jälkeen koko alue pitäisi saada tyhjäksi 72 tunnissa. Apuna olisi 500 bussia ja 220 junaa, jotka kuljettaisivat asukkaita turvaan. Jokaisella Vesuviuksen vaaravyöhykkeellä olevalla kaupungilla on "kaksoskaupunki", joka sovitusti ottaa asukkaat turvaan vaaran hetkellä. Pompeijin asukkaat menisivät lautoilla Sardiniaan ja napolilaiset menisivät junalla Lazioon. Koko suunnitelma on tarkkaan mietitty.
Italian valtio tarjoaa jopa muuttopalkkion, jos Vesuviuksen vierellä asuva ihminen muuttaa alueelta pois, mutta tämä palkkiojärjestelmä ei ole oikein ottanut toimiakseen. Koti on aina koti. Toki mä en ehkä taloa lähtisi tuolta ostamaan, koska se saattaisi vikkelään menettää arvonsa.
 |
| Vesuviuksen kraateri. |
Vesuviuksen huipulle pääsi helposti. Mentiin junalla Torre del Grecosta läheiseen Herculaneumin kaupunkiin, josta pääsi bussilla Vesuviukselle ja takaisin mitättömällä 20 euron hinnalla. Mitään opastettua kierrosta tähän ei sisältynyt vaan jokainen sai omaan tahtiinsa kävellä pysähdyspaikalta huipulle. Kävely kesti noin 20 minuuttia. Huipulla oli sumuista, joten näköaloja vuorelta ei juuri näkynyt. Mitään laavaa ei tarvitse odottaa näkevänsä. Kraateri on siis valtavan suuri ja syvä kivinen kuoppa. Outoa ajatella, että tämä kuoppa on vaarallinen tuhansille ihmisille.
Palattiin tulivuorelta takaisin Herculaneumiin, jossa nähtiin mitä Vesuviuksen purkaus todella saa aikaan. Herculaneum on nykyään ihan normaali italialainen rantakaupunki, mutta siihen kuuluu myös vanha Herculaneumin kaupunki, joka hautautui Vesuviuksen laavan tai jonkinlaisen tuhkapilven alle vuonna 79. Samalla kertaa tuhoutui myös Pompein kaupunki, joka onkin tästä kuuluisa.
Herculaneumista en ollut ennen kuullut, mutta näin, että vanha kaupunki oli uskomattoman hyvin pelastettu tuhosta. Herculaneum oli muinoin paljon vauraampi kaupunki kuin Pompei ja siksi se oli rakennettu kestävistä materiaaleista. Pompein kanssa se on Unescon maailmanperintökohde.
Herculaneumin kaupungin asukkaat pääsivät pakenemaan nopeammin kuin Pompein. Pompein kaupunki jäi nopeasti tuhkapilven ja tulikuuman mudan alle, mutta Herculaneumin asukkaista suurin osa ehti lähteä ennen kuin kaupunki tuhoutui. Wikipediasta löytyy kuva tämän purkauksen vahingoittamasta alueesta. Pompei oli aivan tuhon keskellä. Vesuviuksen purkaus tapahtui sattumalta vai kenties jonkin suuremman voiman takia juuri Vulcanalian eli tulenjumalan juhlapäivänä...
Musta tämän kaiken näkeminen oli todella mielenkiintoista! Käytiin myös Pompeissa, ja tosiaan yllätyin, että Pompei ei ole vain rauniokaupunki vaan ihan tavallinen italialainen kaupunki, johon kuuluu se raunioina oleva ikivanha osa kuten Herculaneumissa. Aina oppii uutta. Olin ihan yllättynyt kun tultiin Pompeijiin ja siellä oli iso supermarket Carrefour! En olisi uskonut, että joskus tulee se päivä kun ostan päivän ostokset ja valkoviinin Pompeista. En ottanut modernista kaupungista juuri kuvia, mutta se oli todella kaunis ja avara kaupunki. Keskusaukiolla on suuri kirkko ja puisto.
Voin vain kuvitella miten syntyperäiset pompeilaiset kertovat ulkomailla olevansa Pompeista ja kuulevat varmaan aina sen kysymyksen; "Eikö se jäänytkään laavan alle?" Mä olisin ainakin kysynyt näin, jos en olisi nyt nähnyt, että millainen moderni kaupunki siitä on kasvanut!
Vanhassa Pompeissa käyminen oli mulle ihan pakollinen juttu. Liput itsessään olivat ihan ok hintaiset, mutta ihmisiä oli todella paljon liikkeellä. Rauniokaupungissa sisällä ihmismassalla ei ole väliä, koska alue on niin valtava, mutta lippuja jonottaessa aikaa on hyvä varata ainakin se puolisen tuntia. Ja Pompeissa on todella kuuma, koska mitään varjoa ei ole. Hattu on ihan fiksu asuste suojaksi auringolta.
Tehtiin audiokierros. Eli ostettiin kuulokkeet ja siihen liittyvä kaukosäädin sekä kartta. Kaupungissa liikkuessa voitiin aina painaa kaukosäätimestä numeroa, joka oli paikalle merkitty ja kuulokkeista alkoi kuulua tarinaa mitä siinä paikassa on tapahtunut tai kuka juuri siinä talossa on vuonna 79 asunut tulivuoren purkautuessa. Pompei on todellinen arkeologianörtin unelmakohde. Audiokierros oli tosi hyvä, mutta ei tietenkään koko kaupunkia kierretty vaan vain tärkeimmät paikat, jotka oli karttaan merkitty. Audiokierros on samanlainen kuin opastettu kierros, mutta oikea opas Pompeijiin voi maksaa jopa 100 euroa. Pompeissa itsessään ei ole mitään infoa missään ihan vain siksi, että kaupunki on haluttu säilyttää mahdollisimman alkuperäisenä. Eli jonkinlainen opastus on hyvä saada, jotta siitä paikasta saa jotain irti.
Ensimmäisenä nähtiin Pompein keskusaukio Forum. Sitten löydettiin puutarhoja, rikkaiden ihmisten koteja, amfiteatteri, kylpylöitä, tavallisten ihmisten koteja ja keittiöitä. Aikamoista!
Tämä oli upea paikka. Pompein kylpylä. Takaa avautui tie puutarhaan. Mitenhän upea tämä on ollut uutena ja ylväänä?
Kylpylän seinämaalaukset olivat hyvin säilyneet.
Pompein taustalla näkyi pahaenteisesti itse Vesuvius. Tästä näkee kuinka lähellä se on.
Lämpötila huiteli jälleen kolmessakympissä. Hiki virtasi kaupunkia tutkiessa.
Kaikista pysäyttävintä Pompeissa olivat entisten asukkaiden ruumiit. Monet tietävät Pompeista juurikin ne. Tuho tuli niin nopeasti, että ihmisten uskotaan kuolleen nukkuessaan. Mutta tämän vierailun jälkeen ajattelin, että ei se niin tainnut mennä. Monet kuolivat juostessaan pakoon tai peittäessään kasvojaan myrkkypilveltä. Pompein ruumiit eivät siis ole suoranaisesti luurankoja vaan ne on kaupunkia esiin kaivettaessa löydetty ilmataskuina mudan sisältä. Ensin löytäjät ovat ihmetelleen tyhjiä taskuja mudassa, mutta ovat sitten tajunneet, että ihmisten jäänteet ovat jo maatuneet ja jäljelle on jäänyt vain tyhjiä kohtia. Sitten keksittiin, että näihin taskuihin voi valaa kipsiä, jolloin ihmisten asennot paljastuivat tarkasti. Näitä surullisia ruumiita oli paljon esillä Pompeissa.
Tämä oli musta kaikista järkyttävin kipsivalos. Alkuperäinen asento ei ollut istuva vaan maata vasten kyyristynyt. Aika kamalaa ajatella kaupungissa ollutta kaaosta...
Aikamoinen nähtävyys on siis Pompei.
Sitten mentiin vähän iloisempiin paikkoihin. Pitihän rannalle päästä, joten mentiin junalla Sorrentoon ja sinnekin pääsi suoraan Torre del Grecosta. Tuossa meidän kylässä ei ollut kyllä mitään muuta hyvää kuin se, että sieltä oli lyhyt matka kaikkialle mihin haluttiin mennä. Sorrento on kunnon turistirysä, mutta olihan se nätti!
Tässäkin kuvassa näkyy kaukaisuudessa siintävä Vesuvius. Sorrento sijaitsi siis niemen nokassa, johon päästiin rantaa pitkin junalla ja meidän kämppä oli aikalailla suoraan tuossa Vesuviuksen alapuolella. Oli ihanaa kun tuolla oli niin hyvä katusoittaja, joka soitti mun lempielokuvasta eli Ameliesta soundtrackia pianolla ja nakkasin sille kaksi euroa siitä että se taustamusiikki paransi maisemia entisestään. Oli kaunista!
Käytiin myös Sorrentossa Leonellin rannalla. Se oli myös todella täyteen buukattu, mutta kyllähän siellä päivä kivasti vierähti. Oon ihmeissäni siitä miten en oikeastaan kertaakaan kunnolla palanut tällä reissulla vaan ainoastaan vähän rusketuin. Voitto kotiin.
Hoksattiin myös, että Torre del Grecossakin on tosi hyvä ranta! Se olikin sen paikan harvoista hyvistä asioista se yksi. Hiekka rannalla oli mustaa! Tämäkö oli sitä vulkaanista maaperää... Istuttiin siellä ihan mahtavassa auringonlaskussa ja katseltiin merelle. Vesi oli todella lämmintä. Oli kyllä niin kivaa!
Palattiin tulivuorelta takaisin Herculaneumiin, jossa nähtiin mitä Vesuviuksen purkaus todella saa aikaan. Herculaneum on nykyään ihan normaali italialainen rantakaupunki, mutta siihen kuuluu myös vanha Herculaneumin kaupunki, joka hautautui Vesuviuksen laavan tai jonkinlaisen tuhkapilven alle vuonna 79. Samalla kertaa tuhoutui myös Pompein kaupunki, joka onkin tästä kuuluisa.
Herculaneumista en ollut ennen kuullut, mutta näin, että vanha kaupunki oli uskomattoman hyvin pelastettu tuhosta. Herculaneum oli muinoin paljon vauraampi kaupunki kuin Pompei ja siksi se oli rakennettu kestävistä materiaaleista. Pompein kanssa se on Unescon maailmanperintökohde.
Herculaneumin kaupungin asukkaat pääsivät pakenemaan nopeammin kuin Pompein. Pompein kaupunki jäi nopeasti tuhkapilven ja tulikuuman mudan alle, mutta Herculaneumin asukkaista suurin osa ehti lähteä ennen kuin kaupunki tuhoutui. Wikipediasta löytyy kuva tämän purkauksen vahingoittamasta alueesta. Pompei oli aivan tuhon keskellä. Vesuviuksen purkaus tapahtui sattumalta vai kenties jonkin suuremman voiman takia juuri Vulcanalian eli tulenjumalan juhlapäivänä...
 |
| Herculaneum vuonna 79. |
 |
| Herculaneum vuonna 2018. |
Musta tämän kaiken näkeminen oli todella mielenkiintoista! Käytiin myös Pompeissa, ja tosiaan yllätyin, että Pompei ei ole vain rauniokaupunki vaan ihan tavallinen italialainen kaupunki, johon kuuluu se raunioina oleva ikivanha osa kuten Herculaneumissa. Aina oppii uutta. Olin ihan yllättynyt kun tultiin Pompeijiin ja siellä oli iso supermarket Carrefour! En olisi uskonut, että joskus tulee se päivä kun ostan päivän ostokset ja valkoviinin Pompeista. En ottanut modernista kaupungista juuri kuvia, mutta se oli todella kaunis ja avara kaupunki. Keskusaukiolla on suuri kirkko ja puisto.
Voin vain kuvitella miten syntyperäiset pompeilaiset kertovat ulkomailla olevansa Pompeista ja kuulevat varmaan aina sen kysymyksen; "Eikö se jäänytkään laavan alle?" Mä olisin ainakin kysynyt näin, jos en olisi nyt nähnyt, että millainen moderni kaupunki siitä on kasvanut!
Vanhassa Pompeissa käyminen oli mulle ihan pakollinen juttu. Liput itsessään olivat ihan ok hintaiset, mutta ihmisiä oli todella paljon liikkeellä. Rauniokaupungissa sisällä ihmismassalla ei ole väliä, koska alue on niin valtava, mutta lippuja jonottaessa aikaa on hyvä varata ainakin se puolisen tuntia. Ja Pompeissa on todella kuuma, koska mitään varjoa ei ole. Hattu on ihan fiksu asuste suojaksi auringolta.
 |
| Innokkaana. |
Tehtiin audiokierros. Eli ostettiin kuulokkeet ja siihen liittyvä kaukosäädin sekä kartta. Kaupungissa liikkuessa voitiin aina painaa kaukosäätimestä numeroa, joka oli paikalle merkitty ja kuulokkeista alkoi kuulua tarinaa mitä siinä paikassa on tapahtunut tai kuka juuri siinä talossa on vuonna 79 asunut tulivuoren purkautuessa. Pompei on todellinen arkeologianörtin unelmakohde. Audiokierros oli tosi hyvä, mutta ei tietenkään koko kaupunkia kierretty vaan vain tärkeimmät paikat, jotka oli karttaan merkitty. Audiokierros on samanlainen kuin opastettu kierros, mutta oikea opas Pompeijiin voi maksaa jopa 100 euroa. Pompeissa itsessään ei ole mitään infoa missään ihan vain siksi, että kaupunki on haluttu säilyttää mahdollisimman alkuperäisenä. Eli jonkinlainen opastus on hyvä saada, jotta siitä paikasta saa jotain irti.
Ensimmäisenä nähtiin Pompein keskusaukio Forum. Sitten löydettiin puutarhoja, rikkaiden ihmisten koteja, amfiteatteri, kylpylöitä, tavallisten ihmisten koteja ja keittiöitä. Aikamoista!
Tämä oli upea paikka. Pompein kylpylä. Takaa avautui tie puutarhaan. Mitenhän upea tämä on ollut uutena ja ylväänä?
Kylpylän seinämaalaukset olivat hyvin säilyneet.
Pompein taustalla näkyi pahaenteisesti itse Vesuvius. Tästä näkee kuinka lähellä se on.
Lämpötila huiteli jälleen kolmessakympissä. Hiki virtasi kaupunkia tutkiessa.
Kaikista pysäyttävintä Pompeissa olivat entisten asukkaiden ruumiit. Monet tietävät Pompeista juurikin ne. Tuho tuli niin nopeasti, että ihmisten uskotaan kuolleen nukkuessaan. Mutta tämän vierailun jälkeen ajattelin, että ei se niin tainnut mennä. Monet kuolivat juostessaan pakoon tai peittäessään kasvojaan myrkkypilveltä. Pompein ruumiit eivät siis ole suoranaisesti luurankoja vaan ne on kaupunkia esiin kaivettaessa löydetty ilmataskuina mudan sisältä. Ensin löytäjät ovat ihmetelleen tyhjiä taskuja mudassa, mutta ovat sitten tajunneet, että ihmisten jäänteet ovat jo maatuneet ja jäljelle on jäänyt vain tyhjiä kohtia. Sitten keksittiin, että näihin taskuihin voi valaa kipsiä, jolloin ihmisten asennot paljastuivat tarkasti. Näitä surullisia ruumiita oli paljon esillä Pompeissa.
Tämä oli musta kaikista järkyttävin kipsivalos. Alkuperäinen asento ei ollut istuva vaan maata vasten kyyristynyt. Aika kamalaa ajatella kaupungissa ollutta kaaosta...
Aikamoinen nähtävyys on siis Pompei.
Sitten mentiin vähän iloisempiin paikkoihin. Pitihän rannalle päästä, joten mentiin junalla Sorrentoon ja sinnekin pääsi suoraan Torre del Grecosta. Tuossa meidän kylässä ei ollut kyllä mitään muuta hyvää kuin se, että sieltä oli lyhyt matka kaikkialle mihin haluttiin mennä. Sorrento on kunnon turistirysä, mutta olihan se nätti!
Tässäkin kuvassa näkyy kaukaisuudessa siintävä Vesuvius. Sorrento sijaitsi siis niemen nokassa, johon päästiin rantaa pitkin junalla ja meidän kämppä oli aikalailla suoraan tuossa Vesuviuksen alapuolella. Oli ihanaa kun tuolla oli niin hyvä katusoittaja, joka soitti mun lempielokuvasta eli Ameliesta soundtrackia pianolla ja nakkasin sille kaksi euroa siitä että se taustamusiikki paransi maisemia entisestään. Oli kaunista!
Käytiin myös Sorrentossa Leonellin rannalla. Se oli myös todella täyteen buukattu, mutta kyllähän siellä päivä kivasti vierähti. Oon ihmeissäni siitä miten en oikeastaan kertaakaan kunnolla palanut tällä reissulla vaan ainoastaan vähän rusketuin. Voitto kotiin.
Hoksattiin myös, että Torre del Grecossakin on tosi hyvä ranta! Se olikin sen paikan harvoista hyvistä asioista se yksi. Hiekka rannalla oli mustaa! Tämäkö oli sitä vulkaanista maaperää... Istuttiin siellä ihan mahtavassa auringonlaskussa ja katseltiin merelle. Vesi oli todella lämmintä. Oli kyllä niin kivaa!
Tämä olikin sitten kolmen viikon reissuni kohteista se viimeinen!
Kommentit