Rooma

Kaikki tiet vievät...

Fontana Di Trevi on Rooman kuuluisa suihkulähde. Tämän nimeä en edes tiennyt ennen kuin tulin Roomaan. Kutsuin sitä nimellä Kolikkosuihkulähde. Yleensä en tiedä mitään ennen kuin menen johonkin. Tykkään ottaa asioista selvää paikan päällä. En jaksa lukea mitään vaan haluan nähdä ja kokea.

Tänne suihkulähteeseen tulisi siis heittää kolikko ja se on merkki siitä, että kolikon heittäjä palaa takaisin Roomaan. Turisteille tämä kolikon heittely on ihan lempipuuhaa. Itse en ajatellut koko kolikkoasiaa kun näin tämän. Suihkulähde oli aivan mielettömän kaunis ja vaikuttava. Olin katsomassa tätä lähes keskiyöllä ja paikka oli silti aivan täynnä ihmisiä. Varmaan 200 ihmistä oli katsomassa tätä samaan aikaan kuin minä. Mun täytyi mennä kyynärpäätaktiikalla eteenpäin, jotta pääsin edes kunnolla näkemään Fontana Di Trevin. Tämä oli mun lempinähtävyys Roomassa, mutta olihan siellä toki paljon muutakin. Roomassa jos missä on nähtävyyksiä. Sitä kyynärpäätekniikkaa pääsee harjoittelemaan kun buukkaan Roomaan reissun kesäsesongille kuten minä tein. Mamma mia!

Myönnän olleeni todella skeptinen Roomasta. Kun jotain paikkaa hypetetään niin en todellakaan halua mennä sinne. Näitä paikkoja mulle on aina olleet Rooma, Lontoo ja Pariisi - kahdessa viimeisessä en ole koskaan käynytkään. Mutta täytyy myöntää, että lämpesin kaupungille aika nopeasti ja suusta taisi lipsahtaa useastikin vau. Rooma on maineensa arvoinen. Piti ihan tägätä #mustsee tähän postaukseen, koska onhan koko kaupunki ihan must see. Tästä tulee pitkä postaus.

Oltiin Sussun kanssa 3 päivää Roomassa. Oltiin jälleen yötä AirBnB-kämpässä, joka sijaitsi Trasteveren kaupunginosassa. Se oli todella italialainen paikka, sanotaan niin. Trasteveressa ei näkynyt muita turisteja kuin me. Se oli musta ihan hyvä. Tavallaan se oli ärsyttävääkin, koska tuntui, että meitä jotenkin tollotettiin koko ajan. Trastevere itsessään oli nättiä aluetta, mutta siellä ei todella ollut juuri mitään palveluita lähellä. Olisin antanut sieluni supermarketista, mutta niitä ei ollut lähimaillakaan ja syömiset piti raapia leivästä, hedelmistä ja herkuista. Tai siis olihan siellä kauppoja, mutta italialaiset supermarketit ovat kuin Suomen R-kioskeja. Se kyllä ärsytti. Ostettiin ostoksemme keskustan Carrefourista asti. Carrefour on kuin ulkomaiden Prisma eli täydellinen ruokakauppa.


Meidän kämppä oli musta tosi hyvä; suuri parveke viidennessä kerroksessa sekä hostin kokoama vinkkilista Rooman nähtävyyksistä. Ainoa ongelma oli se, että meillä ei ollut keittiötä. Siis en voi käsittää miten näin pääsi tapahtumaan! Keittiö on vain niin itsestäänselvä asia jokaisessa asunnossa, että en ehkä vain osannut ajatellakaan, että sitä ei olisi. Se oli kummallista. Tästä lähtien muistan tsekata kaiken kun valitsen kämppää. Tästä lähtien rastitan sen pesukoneen ja wifin lisäksi myös keittiön. Keittiö on AirBnB:ssä just se juttu! On kivaa kun saa "kotona" tehdä ruokaa reissun keskellä.



Ratikalla tosiaan pääsi Trasteveresta pysäkille nimeltä Venezia, joka on Rooman keskustaa. Siitä kävellen ja seikkaillen näki jo vaikka mitä tosi upeaa, vanhaa ja historiallista. Tulipa aika paljonkin mieleen Ateena.

Käveltiin Sussun kanssa oikeastaan ilman suuntaa ja katseltiin rauhassa ympärillemme. Tulikuumassa ilmastossa ei tosiaan voi niin hötkyilläkään. Sitten hirveä kuhina alkoi käydä ja ihmismassa suurentua. Ai tuossako se nyt on? Saavuttiin äärimmäisen turistimekan pyhälle alttarille. Nyt puhutaan tuhansista ihmisistä kun mietitään montako ihmistä sitä oli katsomassa samaan aikaan. Colosseum!

Oli se paljon hienompi ja valtavampi kuin Pulassa näkemäni amfiteatteri, tottakai. Colosseumissa on päässyt joskus muinoin näkemään oikein kunnon gorea ja verenvuodatusta; gladiaattoritaisteluja ja metsästysnäytöksiä. Millaista elämä on ollut silloin? En osaa kuvitellakaan. Sen ajan ihmiset eivät varmaan olisi osanneet kuvitella, että nyt tämän hienon teatterin kanssa poseerataan selfietikut heiluen.

Colosseumistakin näkee, että kaikki loppuu, muuttuu ja rapistuu pois aikanaan. Se on hurjaa, mutta myös lohdullista.

Päätettiin kuitenkin jättää kaupungin kiertely illalle. Ei vain jaksettu siinä mielettömässä paahteessa enää tippaakaan. Päätettiin, että päivät otetaan rennosti ja kierrellään vasta illalla. Niin paikallisetkin tekee. Voin sanoa, että tämä oli yksi reissuni fiksuimmista päätöksistä. Rooma on MIELETÖN illalla! On paljon mukavampaakin kävellä kaduilla kun ei tarvitse koko ajan läähättää kuumuudesta. Reissussa tärkeää on se, että nähtävyyksiä ei tarvitse koluta väkisin läpi.

Ponte Sant’Angelo eli pyhän enkelin silta oli todella lumoava. En ikinä käytä sanaa "lumoava", mutta en nyt tiedä miten muutenkaan voisin luonnehtia sitä tunnelmaa ja näkyä. Katusoittaja soitteli vielä musiikkia kaiken tämän taustalla.

Enkelin luota käveltiin helposti Vatikaaniin, jonka Pietarinkirkon kupoli toimi tarpeeksi hyvänä suuntamerkkinä. Pietarinkirkko on maailman suurin uskonnollinen rakennus ja en lähde väittelemään tätä vastaan.

Kun sitä kohti kävelee niin ajattelee, että pelkkä kirkon kupoli on valtava. Mutta mitä lähemmäs pääsee niin sitä enemmän kupoli hivuttautuu taka-alalle ja lopulta siitä näkee enää vain pienen osan. Kaikki muu peittyy massiivisen kirkon etuosan taakse. Mun kuvat Vatikaanista eivät todellakaan tee sille oikeutta. Se oli suhteellisen tajunnanräjäyttävä paikka. Ehdottomasti kannattaa käydä.

Pantheon ("kaikkien jumalten temppeli") oli myös mielenkiintoinen. Mulle tämä oli aika mysteerinen paikka aluksi, mutta luin sitten netistä jonkin verran infoa. Se on rakennettu alunperin seitsemän planeetan kaikille jumalille. Kuulostaa aika science fiction -setiltä, tiedän. Parasta oli, että Pantheonin edessä soitti aivan mahtava katubändi ja ne soitti Pink Floydin covereita, joita kuunneltiin Sussun kanssa kauan. Kaikkien planeettojen jumalat ja Another Brick in the Wall...

Nykyisin Pantheon toimii katolisena kirkkona ja turistien selfietikkujen heiluttelupaikkana. Pantheonin aukio on täynnä ravintoloita, joihin kaikenmaailman gigolot yrittää vetää turisteja sisään. Käytiin tuolla oikein italialaisesti ennen illallista juomassa ne kuuluisat aperitivot.

Pantheonilla ei sentään ollut niin paljon porukkaa kuin Colosseumilla. Syötiin punavalkoruutuisessa pikkupöydässä hyvää pastaa ja juotiin Chardonnayta ihan rauhassa. Kippis vaan!

Kuten sanoin; Rooma yllätti. Kyllä tuossa kaupungissa voisi olla kauemminkin. Itseasiassa kolme päivää tuntui aika lyhyeltäkin ajalta, koska osa ajasta meni ilmastointilaitteesta nauttimiseen ja parvekkeella chillailuun. Mutta ei sekään toki väärin ole. Kun päässä on mikä vain huiviksi taipuva paita ja pöydällä snack-mix, niin hyvin menee.