Milano
Kroatia on nyt taputeltu!
Lähdettiin siis aikaisin aamulla Pulasta bussilla (jälleen parhaalla FlixBussilla) kohti Italian Milanoa, muodin mekkaa. Odotukset korkealla! Tiesin Milanosta vain Duomo di Milanon, eli tämän todella näyttävän katedraalin Milanon keskustassa.
Matka Milanoon oli töyssyjä täynnä!
Se matka on kyllä tarinan arvoinen. Matka-aika taisi olla noin 9 tuntia kokonaisuudessaan, jos muistan oikein, mutta nukuin siitä ihan hyvän osan. Aamulla oli heikossa hapessa, koska olin juonut liikaa viiniä ja nukkunut huonosti Pulassa. Olin taas siis pulassa, joo, hehheh... Oli ihanaa kun Pulasta lähtiessä sai lopettaa nuo pulassa-vitsit, jotka ei olleet koskaan edes hauskoja. Kiitos tästä kaikesta.
Aamulla sentään oli vielä sopivan viileää, mutta päivän mittaan lämpotila alkoi kohota huippuunsa. Matkaaminen helteessä ei ole mukavaa, sanonpa vaan.
Pysähdyttiin Venetsiassa pariksi tunniksi. Olin aluksi innoissani pysäkistä Venetsiasta, mutta paikan päällä toivoin vain pääseväni pois. Se oli aivan jotain niin jäätävää. Pelkästään bussiasemalta pois pääseminen oli mahdottomuus ilman hermojen menettämistä, koska paikka oli aivan täynnä turisteja. Siis niin täynnä, että omaa pientä tilaa pitää puolustaa ja varoa, ettei jää jalkoihin. Hirveä kuhina alkoi heti kun poistuttiin bussista. Aluksi suunnitelmana oli mennä katsomaankin joitain kauniita kanaaleja, mutta sanoin heti kiukkuisena Antille, että en tosiaankaan lähde yhtään mihinkään tämän lauman kanssa! Oltiin samaa mieltä asiasta ja pysähdyttiin syömään heti ensimmäiseen pitsapaikkaan, joka löydettiin. Se oli ihan ok, mutta ruokarauhasta ei ollut tietoakaan turistimassan hyöriessä ympärillä.
Mä en voi sanoin kuvailla miten mua ärsytti se koko Venetsia. Kesäkaudet on tietenkin kiireisiä, mutta eihän tuolla voi mistään nauttia kun koko ajan ympärillä on tuhansia ihmisiä. Syötiin pitsat ja palattiin vain suosiolla takaisin bussiasemalle odottamaan. Ei ollut sellaista rahamäärää, jolla mut olisi voinut suostuteltua sinne turistimereen. Olin niin valmista kauraa.
Uskon, että Venetsia on varmasti kaupunkina hieno, mutta kesäsesonkina sinne ei ole mitään järkeä lähteä. Älä tee sitä!
Ai niin, lisäksi voisin vielä kertoa toisesta kommelluksesta.
FlixBussin vessassa oli iltapäivällä jokin ongelma ja kuljettaja ilmoitti pahoitellen, että vessasta on valunut jotain ruumassa olleiden tavaroiden päälle. AI JOTAIN? Meidän reput oli tietenkin siellä. Lisäksi tällöin oli jo noin +30 astetta lämmintä, joten aromit pääsivät oikein mukavasti muhimaan. Päästiin heti siirtämään meidän reput ja ne oli onneksi säilyneet kunnossa. Haistoin ehkä jotain pientä mun repun yhdessä kulmassa, mutta vahinko oli erittäin pientä. Siinä vaiheessa kun ajattelet olevasi onnekas, koska reppusi haisee vain vähän kymmenen eri ihmisen kuselta ja siltä-toiselta niin taitaa olla aikamoinen reissu menossa. Anna mun kaikki kestää.
Matka jatkui, ilmastointi ei ihan toiminut bussin takaosassa, jossa oltiin. Lisäksi joidenkin lapset riehui meidän vieressä. Olin aivan hiestä märkä, ärsytti, väsytti. Lopulta myöhään iltapäivällä saavuttiin tähän yhteen Italian hienoimmista kaupungeista haisten hieltä, kuselta ja kaikelta muulta.
Ja oliko Milano tämän kaiken kärsimyksen arvoinen? Voi kyllä!
Milano oli ihan mieletön. Mä ihastuin tähän kaupunkiin heti kun saavuttiin. Tässä vain on sitä jotain. Toki mikä tahansa paikka Venetsian jälkeen tuntuu paratiisilta, joten ehkä sekin lisäsi positiivista kokemustani Milanosta. Milanossa oli sattumalta juuri tuolloin Pride-viikko, joten metropysäkkejäkin oli koristeltu sateenkaaren värein. Väki oli värikästä ja iloista. Lisäksi meillä oli parhain AirBnB-asunto, jossa oon ikinä ollut yötä! Se oli Turro-nimisessä kaupunginosassa, johon on mainiot metroyhteydet. Meitä tervehti cheerleadermaisen pirteä ja iloinen italialainen mies, joka esitteli kämppänsä meille. Siis on sellaisia ihmisiä, jotka ovat liian hyviä ja puhtaita tähän maailmaan ja meidän Milanon-host oli juuri sellainen.
Kämpässä parasta oli parveke, jossa vietettiin ylivoimaisesti eniten aikaa. Tehtiin itse ruokaa ja juotiin viiniä. Ei ollut kiire yhtään mihinkään. Voi että oli kivaa. Jos ikinä menen takaisin Milanoon niin buukkaan varmasti tämän saman kämpän. Ei tästä vain voinut mitenkään parantaa.
Milanossa oli kuuma! Ehkä lämpötila tosiaan äkkiä kohosi Kroatiasta tullessa. Olihan sielläkin kuuma, mutta Italian sisämaa keskikesällä on mieletön pätsi. Tehtiin se virhe, että lähdettiin keskipäivällä kiertelemään kaupunkia. Päivällä paikallisetkaan eivät tee juuri mitään. Viileistä asunnoista aletaan ryömiä vasta iltasella ulos ja silloin se elämä vasta alkaa. Italialaiset ovat yöeläimiä. Illallista aletaan syömään vasta yhdeksän kieppeillä ja ennen sitä nautitaan aperitivo eli alkoholijuoma, jonka kanssa saa ilmaiseksi pientä purtavaa kuten pähkinöitä, suolatikkuja, oliiveja, juustoja, mitä vain.
Kierreltiin päivällä ihan rauhassa vain parit nähtävyydet ja käytiin Leonardo Da Vincin museossa. Voin sanoa, että nähtävyyksien suhteen alisuoritin Milanon, mutta kun ei vaan jaksanut enempää! Kun asteita on melkein 35 niin ei ole mitään järkeä kävellä ympäriinsä vaan kannattaa ottaa lepiä varjossa tai viiniä parvekkeella, kuten me tehtiin. Tuli aika montakin aperitivoa nautittua.
Leonardo Da Vinci vietti suuren osan elämästään Milanossa ja tämä kaupunki onkin täynnä Da Vinciä. Da Vinci on yksi ehkä kaikkien aikojen monipuolisimmin lahjakkaimmista ihmisistä. Vaikka Da Vincin maalaukset ovat niitä kuuluisimpa aikaansaannoksia niin mies oli myös tieteilijä, matemaatikko, insinööri, keksijä, anatomi, arkkitehti, kasvitieteilijä, muusikko ja kirjailija. Kaikkea tätä.
Santa Maria Delle Grazie on kirkko, johon Da Vinci maalasi kuuluisan teoksensa Viimeinen ehtoollinen. Liput on hyvä varata etukäteen, jos tahtoo nähdä teoksen omin silmin.
Milanon upein nähtävyys mielestäni on kuitenkin Duomo Di Milano, josta mainitsin postauksen alussa. Valtava katedraali ja sen aukio ovat pysäyttävää nähtävää. Ei voi muuta sanoa kuin vau. Italialaiset ovat syystäkin ylpeää kansaa. Ikivanha arkkitehtuuri Italiassa on kyllä mieletöntä nähtävää. Katedraali on upea erityisesti ilta-auringossa. Tosi mahtava paikka.
Aukiolta lähtee valtava, kuninkaallisen näköinen käytävä, joka on täynnä todella hienojen luksusmerkkien kauppoja. Prada, Luis Vuitton ja muutama muu ovat sellaisia kauppoja, joihin tällainen tavallinen tallaaja ei uskalla edes astua sisälle.
Milanossa vietettiin kaksi yötä. Aika meni oikeasti enimmäkseen siellä parvekkeella syöden, höpöttäen ja laiskotellen, sekä vähän kaupunkia kierrellen oman sietokyvyn rajoissa. Edelleenkin tehdään kotona "milanopastaa" eli pastaa, johon tulee vain mausteita, kermaa ja pestoa. Siihen kylkeen patonkia ja tomaatteja. Mainiota. Muistelen vieläkin Milanoa, ja pelkästään hyviä muistoja tulee mieleen. Mulla oli siellä koko ajan vain hauskaa. Se oli hyvä, että kärsin valmiiksi kaikki kärsimykset pois kun oltiin menossa sinne niin paikan päällä pystyin sitten vain nauttimaan. Mahtava viikonloppu.
Näiden päivien jälkeen Antti lensi takaisin Suomeen ja mä jatkoin matkaani jälleen yksin. Lensin samana aamuna Milanosta Roomaan. Roomassa siis tapasin Sussun. Suunnittelin koko reissuni hyvin, koska mulla oli oikeastaan aina joku, jonka kanssa seikkailla. Kun buukkaa vain kesäksi mahdollisimman monta reissua eri kavereiden kanssa niin saa itse olla koko ajan matkalla kun muut lentelee kotiin. Hah!
Lähdettiin siis aikaisin aamulla Pulasta bussilla (jälleen parhaalla FlixBussilla) kohti Italian Milanoa, muodin mekkaa. Odotukset korkealla! Tiesin Milanosta vain Duomo di Milanon, eli tämän todella näyttävän katedraalin Milanon keskustassa.
Matka Milanoon oli töyssyjä täynnä!
Se matka on kyllä tarinan arvoinen. Matka-aika taisi olla noin 9 tuntia kokonaisuudessaan, jos muistan oikein, mutta nukuin siitä ihan hyvän osan. Aamulla oli heikossa hapessa, koska olin juonut liikaa viiniä ja nukkunut huonosti Pulassa. Olin taas siis pulassa, joo, hehheh... Oli ihanaa kun Pulasta lähtiessä sai lopettaa nuo pulassa-vitsit, jotka ei olleet koskaan edes hauskoja. Kiitos tästä kaikesta.
Aamulla sentään oli vielä sopivan viileää, mutta päivän mittaan lämpotila alkoi kohota huippuunsa. Matkaaminen helteessä ei ole mukavaa, sanonpa vaan.
Pysähdyttiin Venetsiassa pariksi tunniksi. Olin aluksi innoissani pysäkistä Venetsiasta, mutta paikan päällä toivoin vain pääseväni pois. Se oli aivan jotain niin jäätävää. Pelkästään bussiasemalta pois pääseminen oli mahdottomuus ilman hermojen menettämistä, koska paikka oli aivan täynnä turisteja. Siis niin täynnä, että omaa pientä tilaa pitää puolustaa ja varoa, ettei jää jalkoihin. Hirveä kuhina alkoi heti kun poistuttiin bussista. Aluksi suunnitelmana oli mennä katsomaankin joitain kauniita kanaaleja, mutta sanoin heti kiukkuisena Antille, että en tosiaankaan lähde yhtään mihinkään tämän lauman kanssa! Oltiin samaa mieltä asiasta ja pysähdyttiin syömään heti ensimmäiseen pitsapaikkaan, joka löydettiin. Se oli ihan ok, mutta ruokarauhasta ei ollut tietoakaan turistimassan hyöriessä ympärillä.
Mä en voi sanoin kuvailla miten mua ärsytti se koko Venetsia. Kesäkaudet on tietenkin kiireisiä, mutta eihän tuolla voi mistään nauttia kun koko ajan ympärillä on tuhansia ihmisiä. Syötiin pitsat ja palattiin vain suosiolla takaisin bussiasemalle odottamaan. Ei ollut sellaista rahamäärää, jolla mut olisi voinut suostuteltua sinne turistimereen. Olin niin valmista kauraa.
Uskon, että Venetsia on varmasti kaupunkina hieno, mutta kesäsesonkina sinne ei ole mitään järkeä lähteä. Älä tee sitä!
Ai niin, lisäksi voisin vielä kertoa toisesta kommelluksesta.
FlixBussin vessassa oli iltapäivällä jokin ongelma ja kuljettaja ilmoitti pahoitellen, että vessasta on valunut jotain ruumassa olleiden tavaroiden päälle. AI JOTAIN? Meidän reput oli tietenkin siellä. Lisäksi tällöin oli jo noin +30 astetta lämmintä, joten aromit pääsivät oikein mukavasti muhimaan. Päästiin heti siirtämään meidän reput ja ne oli onneksi säilyneet kunnossa. Haistoin ehkä jotain pientä mun repun yhdessä kulmassa, mutta vahinko oli erittäin pientä. Siinä vaiheessa kun ajattelet olevasi onnekas, koska reppusi haisee vain vähän kymmenen eri ihmisen kuselta ja siltä-toiselta niin taitaa olla aikamoinen reissu menossa. Anna mun kaikki kestää.
Matka jatkui, ilmastointi ei ihan toiminut bussin takaosassa, jossa oltiin. Lisäksi joidenkin lapset riehui meidän vieressä. Olin aivan hiestä märkä, ärsytti, väsytti. Lopulta myöhään iltapäivällä saavuttiin tähän yhteen Italian hienoimmista kaupungeista haisten hieltä, kuselta ja kaikelta muulta.
Ja oliko Milano tämän kaiken kärsimyksen arvoinen? Voi kyllä!
Milano oli ihan mieletön. Mä ihastuin tähän kaupunkiin heti kun saavuttiin. Tässä vain on sitä jotain. Toki mikä tahansa paikka Venetsian jälkeen tuntuu paratiisilta, joten ehkä sekin lisäsi positiivista kokemustani Milanosta. Milanossa oli sattumalta juuri tuolloin Pride-viikko, joten metropysäkkejäkin oli koristeltu sateenkaaren värein. Väki oli värikästä ja iloista. Lisäksi meillä oli parhain AirBnB-asunto, jossa oon ikinä ollut yötä! Se oli Turro-nimisessä kaupunginosassa, johon on mainiot metroyhteydet. Meitä tervehti cheerleadermaisen pirteä ja iloinen italialainen mies, joka esitteli kämppänsä meille. Siis on sellaisia ihmisiä, jotka ovat liian hyviä ja puhtaita tähän maailmaan ja meidän Milanon-host oli juuri sellainen.
Kämpässä parasta oli parveke, jossa vietettiin ylivoimaisesti eniten aikaa. Tehtiin itse ruokaa ja juotiin viiniä. Ei ollut kiire yhtään mihinkään. Voi että oli kivaa. Jos ikinä menen takaisin Milanoon niin buukkaan varmasti tämän saman kämpän. Ei tästä vain voinut mitenkään parantaa.
Milanossa oli kuuma! Ehkä lämpötila tosiaan äkkiä kohosi Kroatiasta tullessa. Olihan sielläkin kuuma, mutta Italian sisämaa keskikesällä on mieletön pätsi. Tehtiin se virhe, että lähdettiin keskipäivällä kiertelemään kaupunkia. Päivällä paikallisetkaan eivät tee juuri mitään. Viileistä asunnoista aletaan ryömiä vasta iltasella ulos ja silloin se elämä vasta alkaa. Italialaiset ovat yöeläimiä. Illallista aletaan syömään vasta yhdeksän kieppeillä ja ennen sitä nautitaan aperitivo eli alkoholijuoma, jonka kanssa saa ilmaiseksi pientä purtavaa kuten pähkinöitä, suolatikkuja, oliiveja, juustoja, mitä vain.
Kierreltiin päivällä ihan rauhassa vain parit nähtävyydet ja käytiin Leonardo Da Vincin museossa. Voin sanoa, että nähtävyyksien suhteen alisuoritin Milanon, mutta kun ei vaan jaksanut enempää! Kun asteita on melkein 35 niin ei ole mitään järkeä kävellä ympäriinsä vaan kannattaa ottaa lepiä varjossa tai viiniä parvekkeella, kuten me tehtiin. Tuli aika montakin aperitivoa nautittua.
Leonardo Da Vinci vietti suuren osan elämästään Milanossa ja tämä kaupunki onkin täynnä Da Vinciä. Da Vinci on yksi ehkä kaikkien aikojen monipuolisimmin lahjakkaimmista ihmisistä. Vaikka Da Vincin maalaukset ovat niitä kuuluisimpa aikaansaannoksia niin mies oli myös tieteilijä, matemaatikko, insinööri, keksijä, anatomi, arkkitehti, kasvitieteilijä, muusikko ja kirjailija. Kaikkea tätä.
Santa Maria Delle Grazie on kirkko, johon Da Vinci maalasi kuuluisan teoksensa Viimeinen ehtoollinen. Liput on hyvä varata etukäteen, jos tahtoo nähdä teoksen omin silmin.
Milanon upein nähtävyys mielestäni on kuitenkin Duomo Di Milano, josta mainitsin postauksen alussa. Valtava katedraali ja sen aukio ovat pysäyttävää nähtävää. Ei voi muuta sanoa kuin vau. Italialaiset ovat syystäkin ylpeää kansaa. Ikivanha arkkitehtuuri Italiassa on kyllä mieletöntä nähtävää. Katedraali on upea erityisesti ilta-auringossa. Tosi mahtava paikka.
Aukiolta lähtee valtava, kuninkaallisen näköinen käytävä, joka on täynnä todella hienojen luksusmerkkien kauppoja. Prada, Luis Vuitton ja muutama muu ovat sellaisia kauppoja, joihin tällainen tavallinen tallaaja ei uskalla edes astua sisälle.
Milanossa vietettiin kaksi yötä. Aika meni oikeasti enimmäkseen siellä parvekkeella syöden, höpöttäen ja laiskotellen, sekä vähän kaupunkia kierrellen oman sietokyvyn rajoissa. Edelleenkin tehdään kotona "milanopastaa" eli pastaa, johon tulee vain mausteita, kermaa ja pestoa. Siihen kylkeen patonkia ja tomaatteja. Mainiota. Muistelen vieläkin Milanoa, ja pelkästään hyviä muistoja tulee mieleen. Mulla oli siellä koko ajan vain hauskaa. Se oli hyvä, että kärsin valmiiksi kaikki kärsimykset pois kun oltiin menossa sinne niin paikan päällä pystyin sitten vain nauttimaan. Mahtava viikonloppu.
Näiden päivien jälkeen Antti lensi takaisin Suomeen ja mä jatkoin matkaani jälleen yksin. Lensin samana aamuna Milanosta Roomaan. Roomassa siis tapasin Sussun. Suunnittelin koko reissuni hyvin, koska mulla oli oikeastaan aina joku, jonka kanssa seikkailla. Kun buukkaa vain kesäksi mahdollisimman monta reissua eri kavereiden kanssa niin saa itse olla koko ajan matkalla kun muut lentelee kotiin. Hah!
Kommentit