Askel eteenpäin
Maanantai eli lokakuun kolmas päivä oli Saksan yhtenäisyyden päivä - Tag der Deutschen Einheit. Näin Lauraa pitkästä aikaa keskustassa.
Olin vähän tuplabuukannut sen illan joten ajattelin sitten yhdistää kamuni, vaikka ajattelin ensin, että ehkä Laura haluaa hengailla vaan kahdestaan. Seuraan liittyi sitten venäläisvahvistus eli Viktor ja Ilja. Ehkä on positiivinen ongelma, että on liikaa kavereita tavattavana. Mutta turhaapa mä näitä yritin erotella, koska loppujen lopuksi ilta oli porukalla tosi hauska! Mentiin Iljan makiaan kämppään hengailemaan tarkoituksena mennä myöhemmin Zuhauseen, jossa tavattaisiin vielä AJ.
Meidän piti ostaa jotain ruokaa, mutta Ilja meni pitsapaikkaan ja tuli takaisin joidenkin pikkuruisten kämmeneen uppoavien sämpylöiden kanssa ja naurettiin ittemme melkein hengiltä... Tyyppi menee pitseriaan ostamaan brötchen. Sama tyyppi meni samana iltana cocktails to go -paikkaan ja kysyi, että saako täältä beer to go. En oikeesti kestä. Tämä kaikki on niin saksalaista.
No ilta meni haahuillessa ympäri kaupunkia ja seuraavana päivänä hieman väsytti. Tänään meen kasilta Labyrinthiin, jossa on enkku-saksa-kielivaihtoilta. Eli tavataan taas uusia ihmisiä. Ihan jees. Ilja tulee vissiin messiin taas ja sekinhän me tavattiin AJ:n kanssa juuri tuolla. AJ olisi kans jees tavata, mutta sehän on jälleen hukannut puhelimensa, joten sitä ei tavoita kuin savumerkeillä.
Aachenissa tai ylipäätänkin ulkomailla on jotenkin naurettavan helppoa tutustua ihmisiin. Suomessa en koskaan saisi kavereita tätä tahtia. Suomessa mulla on ollut vuosikausia aikalailla se sama porukka, joka ei muutu. Mutta ei se väärin oo.
Lasten kanssa on mennyt ihan jees. Eilen äiti oli hetken pois joten kylvetin yksin pojat, puin, leikin ja vaihdoin jopa vaipat! Kyllä! Tämä oli äärimmäisen historiallista. Saksan yhtenäisyyden päivä ei ole mitään verrattuna Ensimmäiseen vaipanvaihtopäivään. Tätä suurta juhlaa ja loistoa. Eikä yhtään kyyneltä vieritetty koko aamuna! En minä eikä pojat.
Olin vähän tuplabuukannut sen illan joten ajattelin sitten yhdistää kamuni, vaikka ajattelin ensin, että ehkä Laura haluaa hengailla vaan kahdestaan. Seuraan liittyi sitten venäläisvahvistus eli Viktor ja Ilja. Ehkä on positiivinen ongelma, että on liikaa kavereita tavattavana. Mutta turhaapa mä näitä yritin erotella, koska loppujen lopuksi ilta oli porukalla tosi hauska! Mentiin Iljan makiaan kämppään hengailemaan tarkoituksena mennä myöhemmin Zuhauseen, jossa tavattaisiin vielä AJ.
Meidän piti ostaa jotain ruokaa, mutta Ilja meni pitsapaikkaan ja tuli takaisin joidenkin pikkuruisten kämmeneen uppoavien sämpylöiden kanssa ja naurettiin ittemme melkein hengiltä... Tyyppi menee pitseriaan ostamaan brötchen. Sama tyyppi meni samana iltana cocktails to go -paikkaan ja kysyi, että saako täältä beer to go. En oikeesti kestä. Tämä kaikki on niin saksalaista.
No ilta meni haahuillessa ympäri kaupunkia ja seuraavana päivänä hieman väsytti. Tänään meen kasilta Labyrinthiin, jossa on enkku-saksa-kielivaihtoilta. Eli tavataan taas uusia ihmisiä. Ihan jees. Ilja tulee vissiin messiin taas ja sekinhän me tavattiin AJ:n kanssa juuri tuolla. AJ olisi kans jees tavata, mutta sehän on jälleen hukannut puhelimensa, joten sitä ei tavoita kuin savumerkeillä.
Aachenissa tai ylipäätänkin ulkomailla on jotenkin naurettavan helppoa tutustua ihmisiin. Suomessa en koskaan saisi kavereita tätä tahtia. Suomessa mulla on ollut vuosikausia aikalailla se sama porukka, joka ei muutu. Mutta ei se väärin oo.
Lasten kanssa on mennyt ihan jees. Eilen äiti oli hetken pois joten kylvetin yksin pojat, puin, leikin ja vaihdoin jopa vaipat! Kyllä! Tämä oli äärimmäisen historiallista. Saksan yhtenäisyyden päivä ei ole mitään verrattuna Ensimmäiseen vaipanvaihtopäivään. Tätä suurta juhlaa ja loistoa. Eikä yhtään kyyneltä vieritetty koko aamuna! En minä eikä pojat.
Kommentit