Vilna
Amsterdamista palattuani olin muutaman viikon ahkerasti töissä. Mun siivoushommat ovat käteviä, koska voin tehdä ihan mitä vain työviikkoja nollan tunnin ja viidenkymmenen tunnin välillä. Erityisesti kesäisin mulle tarjotaan paljon tunteja. Tein ahkerasti töitä seuraavat lentoliput motivaationani. Siivosin rappuja läheisissä kerrostaloissa ja vanhainkodissa, kävin tiskaamassa Sokkarilla muutamia iltoja ja siivosin myös tuttua ostoskeskusta. Ajattelin vain, että kohta pääsee taas matkaan. Oltiin nimittäin puhuttu Antin kanssa, että heinäkuussa Antin lomalla voitaisiin käydä yhdessä jossain. Antilla oli hinku Itä-Eurooppaan ja päätettiin saada rastitetuksi myös viimeinen Viro-Latvia-Liettua-kombosta eli se Liettua. Sieltä oli hyvä aloittaa.
Liettuan Kaunasiin lensi taas rikollisen halvalla Wizz-Airilla Turusta. Kaunasista mentiin bussilla Vilnaan. Matka kesti noin pari tuntia.
Ja tosiaan musta oli hauska yhteensattuma, että oltiin ehkä vain viikko ennen reissuamme katsottu HBO Nordicista uusi sarja nimeltä Chernobyl. Se tietenkin kertoi tunnetusta ydinonnettomuudesta ja jäätiin ihan koukkuun tuohon sarjaan. Kirjoitushetkellä ollaan katsottu tuo sarja jo kolme kertaa kokonaan. No ennen matkaa Vilnaan sain tietää, että osa siitä sarjasta onkin kuvattu Liettuassa ja myös Vilnassa. Bussimatka Kaunasista Vilnaan oli täynnä tutunoloisia maisemia ja "tshernobylmäisiä" ydinvoimaloiden piippuja. Tästähän tulikin yhtäkkiä fanimatka sarjan kuvauspaikoille...
Niinkuin Riika ja Tallinna olivat erilaisia toisiinsa verrattuina, myös Vilna oli ihan omanlaisensa. Olin aiemmin ihan tyhmänä niputtanut nämä kolme kaupunkia samanlaisiksi. Tässä taas itselleni muistutus: Älä koskaan kuvittele tietäväsi millainen jokin kohde on! Vilna kyllä meni heti Riikan ohi mielenkiintoisuudellaan. Olihan se(kin) paikoin rämäinen, mutta keskikesällä myös viihtyisä eikä lainkaan liian kuuma. Vilna on kesäinen, taiteellinen, tiilinen ja torninen.
Oltiin yötä kivassa AirBnB-asunnossa, jossa oli riippumatto! Mitä muuta voikaan majoitukselta toivoa?
Liettualainen ruoka oli hyvää! Siis niin kotoisan makuista ja jotenkin "kotiruokamaista". Parhaat ruuat oli pieni piiras nimeltä kibinai, eri tavoin valmistetut perunat (miten perunat maistuikin niin hyvälle Liettuassa?) ja pinkki punajuurikeitto.
Kibinai-piiraita sain ostettua ihan Lidleistä ja muista kaupoista. Lidlistä sai kyllä ihan autenttisen makuisen (ei siis sellaista tehdasmaista kumipiirasta kuten yhdestä toisesta kaupasta). Perinteinen kibinai on täytetty lihalla, mutta söin sekä sieni- että pinaattitäytteisen. Nämä ovat ilmeisesti pieniä välipaloja kuten karjalanpiirakat ovat Suomessa.
Mutta tämä punajuurikeitto! Kun mun keittoa tuotiin pöytään niin meidän pöytien ympärillä kävi oikein kuhina kun muut suomalaisturistit meidän ympärillä ihmettelivät pinkkiä keittoa. Turistirysään eksyttiin vanhassa kaupungissa siis, mutta ei se mitään, koska keitto oli juuri niin ihanaa kuin miltä se näyttääkin.
Söin myös kaalikääryleitä liettualaiseen tapaan. Kaikki maut on hyvinkin suomalaiseen makuun sopivia. Ei toki mitään liian eksoottista.
Vilnan vanhakaupunki muuten oli aika pettymys. Musta siellä ei ollut mitään ihmeellistä. Turistirysähän se oli kaikinpuolin kuten vanhakaupunki yleensä on, mutta mitään silmiähivelevää nähtävää siellä ei mun mielestä ollut. Vai olenkohan vain nähnyt jo niin tusinoita vanhoja kortteleita, että enää ei hetkauta, en tiedä.
Chernobyl-sarja mielessä pyörien oli päästävä katsomaan Fabjoniskes-nimistä tavallista asuinaluetta, joka esitti sarjassa Pripyat-kaupunkia, joka autioitui täysin ydinkatastrofin seurauksena. Olisipa ironista, jos oma asuinalue roolitettaisiin ydintuhon alle jääneeksi kyläpahaseksi. Täytyy sanoa, että Fabijoniskesin ja Pripyatin yhteennäköisyys oli kyllä huomattava ja Fabijoniskes suoriutui roolistaan hyvin.
Musta oli ihan mielenkiintoista kulkea ihan tavallisella asuinalueella. Tuolla kävellessä oli kiva miettiä millaisia ihmisiä siellä asuu. Ilmeisesti ihan tavallisia lapsiperheitä leikkipuistoista päätellen.
Käytiin taiteellisella alueella nimeltä Uzupis. Se on myös ns. itsenäinen osa Vilnaa. Ei virallisesti, mutta epävirallisesti. Uzupis ei niin vakavissaan ilmeisesti tahdo itsenäistyä kuin esimerkiksi Kööpenhaminan hampuntuoksuinen Christiania. Uzupis on taiteilijoiden oma alue, jossa jälleen itseilmaisu on erittäin toivottua ja sitä on nähtävilläkin. Erikoista taidetta on joka paikassa, piano joenpenkalla, keinuseepra, sillalta roikkuvia unisieppareita ja vaikka mitä muuta tuli nähtyä.
Tyylikäs herrasmies saapui samaan kahvilaan, jossa oltiin Uzupisissa. Hieman oli upeesti tuunattu pyörä tällä miehellä. En ehkä osaisi ajaa tuolla.
Uzupisilla on myös oma perustuslaki, jossa on hauskoja sääntöjä. Nämä säännöt olivat esillä monella kielellä, myös suomeksi.
Löydettiin hyvä kirjakauppa myös samalta alueelta. Vahva suositus tälle ilmeisesti Keistoteka-nimiselle puodille. Sisältä löytyi paljon vanhoja kirjoja, retroja kortteja, pinssejä, pieniä käsitöitä ja kaikkea muuta pientä. Kannattaa käydä penkomassa.
Vilnaan riittää ihan hyvin vain yksi kokonainen päivä. Se on hyvin helposti käveltävä ja katseltava kaupunki. Ei mitenkään tietenkään pääkaupungin oloinen kuten ei Riikakaan, koska molemmat ovat melko pieniä. Jos reissubudjetti on tiukka niin Vilna sopii ihan hyvin pieneksi viikonloppukohteeksi erityisesti kesällä. Kyllä talvikuukaudet meinaa olla liian harmaita näille pienille pääkaupungeille mun mielestä.
 |
| Vilnan katedraali ja sen valkoinen kellotorni. |
Liettuan Kaunasiin lensi taas rikollisen halvalla Wizz-Airilla Turusta. Kaunasista mentiin bussilla Vilnaan. Matka kesti noin pari tuntia.
Ja tosiaan musta oli hauska yhteensattuma, että oltiin ehkä vain viikko ennen reissuamme katsottu HBO Nordicista uusi sarja nimeltä Chernobyl. Se tietenkin kertoi tunnetusta ydinonnettomuudesta ja jäätiin ihan koukkuun tuohon sarjaan. Kirjoitushetkellä ollaan katsottu tuo sarja jo kolme kertaa kokonaan. No ennen matkaa Vilnaan sain tietää, että osa siitä sarjasta onkin kuvattu Liettuassa ja myös Vilnassa. Bussimatka Kaunasista Vilnaan oli täynnä tutunoloisia maisemia ja "tshernobylmäisiä" ydinvoimaloiden piippuja. Tästähän tulikin yhtäkkiä fanimatka sarjan kuvauspaikoille...
Niinkuin Riika ja Tallinna olivat erilaisia toisiinsa verrattuina, myös Vilna oli ihan omanlaisensa. Olin aiemmin ihan tyhmänä niputtanut nämä kolme kaupunkia samanlaisiksi. Tässä taas itselleni muistutus: Älä koskaan kuvittele tietäväsi millainen jokin kohde on! Vilna kyllä meni heti Riikan ohi mielenkiintoisuudellaan. Olihan se(kin) paikoin rämäinen, mutta keskikesällä myös viihtyisä eikä lainkaan liian kuuma. Vilna on kesäinen, taiteellinen, tiilinen ja torninen.
Oltiin yötä kivassa AirBnB-asunnossa, jossa oli riippumatto! Mitä muuta voikaan majoitukselta toivoa?
Liettualainen ruoka oli hyvää! Siis niin kotoisan makuista ja jotenkin "kotiruokamaista". Parhaat ruuat oli pieni piiras nimeltä kibinai, eri tavoin valmistetut perunat (miten perunat maistuikin niin hyvälle Liettuassa?) ja pinkki punajuurikeitto.
Kibinai-piiraita sain ostettua ihan Lidleistä ja muista kaupoista. Lidlistä sai kyllä ihan autenttisen makuisen (ei siis sellaista tehdasmaista kumipiirasta kuten yhdestä toisesta kaupasta). Perinteinen kibinai on täytetty lihalla, mutta söin sekä sieni- että pinaattitäytteisen. Nämä ovat ilmeisesti pieniä välipaloja kuten karjalanpiirakat ovat Suomessa.
Mutta tämä punajuurikeitto! Kun mun keittoa tuotiin pöytään niin meidän pöytien ympärillä kävi oikein kuhina kun muut suomalaisturistit meidän ympärillä ihmettelivät pinkkiä keittoa. Turistirysään eksyttiin vanhassa kaupungissa siis, mutta ei se mitään, koska keitto oli juuri niin ihanaa kuin miltä se näyttääkin.
Söin myös kaalikääryleitä liettualaiseen tapaan. Kaikki maut on hyvinkin suomalaiseen makuun sopivia. Ei toki mitään liian eksoottista.
Vilnan vanhakaupunki muuten oli aika pettymys. Musta siellä ei ollut mitään ihmeellistä. Turistirysähän se oli kaikinpuolin kuten vanhakaupunki yleensä on, mutta mitään silmiähivelevää nähtävää siellä ei mun mielestä ollut. Vai olenkohan vain nähnyt jo niin tusinoita vanhoja kortteleita, että enää ei hetkauta, en tiedä.
Chernobyl-sarja mielessä pyörien oli päästävä katsomaan Fabjoniskes-nimistä tavallista asuinaluetta, joka esitti sarjassa Pripyat-kaupunkia, joka autioitui täysin ydinkatastrofin seurauksena. Olisipa ironista, jos oma asuinalue roolitettaisiin ydintuhon alle jääneeksi kyläpahaseksi. Täytyy sanoa, että Fabijoniskesin ja Pripyatin yhteennäköisyys oli kyllä huomattava ja Fabijoniskes suoriutui roolistaan hyvin.
Musta oli ihan mielenkiintoista kulkea ihan tavallisella asuinalueella. Tuolla kävellessä oli kiva miettiä millaisia ihmisiä siellä asuu. Ilmeisesti ihan tavallisia lapsiperheitä leikkipuistoista päätellen.
Käytiin taiteellisella alueella nimeltä Uzupis. Se on myös ns. itsenäinen osa Vilnaa. Ei virallisesti, mutta epävirallisesti. Uzupis ei niin vakavissaan ilmeisesti tahdo itsenäistyä kuin esimerkiksi Kööpenhaminan hampuntuoksuinen Christiania. Uzupis on taiteilijoiden oma alue, jossa jälleen itseilmaisu on erittäin toivottua ja sitä on nähtävilläkin. Erikoista taidetta on joka paikassa, piano joenpenkalla, keinuseepra, sillalta roikkuvia unisieppareita ja vaikka mitä muuta tuli nähtyä.
Tyylikäs herrasmies saapui samaan kahvilaan, jossa oltiin Uzupisissa. Hieman oli upeesti tuunattu pyörä tällä miehellä. En ehkä osaisi ajaa tuolla.
Uzupisilla on myös oma perustuslaki, jossa on hauskoja sääntöjä. Nämä säännöt olivat esillä monella kielellä, myös suomeksi.
Löydettiin hyvä kirjakauppa myös samalta alueelta. Vahva suositus tälle ilmeisesti Keistoteka-nimiselle puodille. Sisältä löytyi paljon vanhoja kirjoja, retroja kortteja, pinssejä, pieniä käsitöitä ja kaikkea muuta pientä. Kannattaa käydä penkomassa.
Vilnaan riittää ihan hyvin vain yksi kokonainen päivä. Se on hyvin helposti käveltävä ja katseltava kaupunki. Ei mitenkään tietenkään pääkaupungin oloinen kuten ei Riikakaan, koska molemmat ovat melko pieniä. Jos reissubudjetti on tiukka niin Vilna sopii ihan hyvin pieneksi viikonloppukohteeksi erityisesti kesällä. Kyllä talvikuukaudet meinaa olla liian harmaita näille pienille pääkaupungeille mun mielestä.
Kommentit