Praha

No pitihän Prahaan päästä, koska se oli aika hyvin hollilla siinä Augsburgin lähettyvillä. Alkuperäisen matka-ajan piti olla noin inhimillinen 6 tuntia, mutta 8:aan tuntiinhan se venyi, koska Tsekin puolella oli ihan älytön liikenneruuhka. Olisin kävellenkin päässyt nopeammin eteenpäin. Oltiin siinä ruuhkassa lähes kaksi tuntia. Multa meinasi jo usko loppua, että eikö me ikinä päästä liikkumaan! Mulla tulee liikenneruuhkissa apokalyptisiä ajatuksia ku vaan tuntuu, että siitä ei pääse koskaan eteenpäin. Olin bussissa ilman matkakaveria, joten oli lisäksi todella tylsää istua siinä ja odotella. Lisäksi jostain syystä mulla oli huono olo siinä bussissa, vaikka en oo matkapahoinvoinnista kärsinyt sitten lapsuuden. Eikä mulla ollut tarpeeksi evästäkään, joten olin tosi nälkäinen.

Perille kuitenkin pääsin viimein, mutta kommellukset eivät loppuneet siihen. Tein ehkä blondeimman temppuni ikinä. Se tapahtui metroasemalla. Menin metroon, mutta tajusin heti, että se olikin väärä metro. No ei siinä vielä mitään, menin sitten ihan fiksusti takaisin lähtöpaikkaani toisella metrolla. Mutta sitten kun pääsin takaisin lähtöpaikkaan niin menin ihan suoraan TAAS siihen samaan väärään metroon, jossa olin juuri ollut! Pieninkään epäilys ei hiipinyt mun mieleen ku tuohon metroon astuin, mutta kun ovet sulkeutuivat niin alkoi tuntua, että tämä on joko deja vu tai oon taas tässä samassa metrossa...

No sit taas täysi kierros eli metrolla sille väärälle pysäkille ja takaisin. Ja siis metrothan menee tasan yhteen suuntaan tasan yhdeltä raiteelta eli periaatteessa tätä virhettä ei ole mahdollista tehdä kahta kertaa ellei ole täysi idiootti. Älkää siis aliarvioiko millaisiin älynväläyksiin kykenen tarpeeksi väsyneenä ja ryytyneenä.

Metrosekoilun jälkeen pääsin viimeinkin kohteeseeni ja yövyin kaksi yötä Homer-nimisessä hostellissa, joka tosiaan oli kuin koti. Huoneessa oli oma keittiökin, joka toi ihan AirBnB-fiiliksen. Aivan mahtavan kotoisa ja viihtyisä hostelli.

Aamulla kysyin respasta, että mihin mun kannattaisi mennä Prahassa ja sain sieltä hyvät ohjeet kävelykierrokselle. Heti hostellin ulkopuolella oli joulumarkkinat, jotka tsekkasin ihan ekana ja ostin postikortteja. Tsekkiläisillä markkinoilla myydän erilaista tavaraa kuin saksankielisissä maissa. Myynnissä oli paljon ihan normaalia markkinatavaraa kuten hedelmiä ja vihanneksia sekä paljon turistikrääsää myös.

Kävin kahvilla yhdessä keskusaukion viereisessä kuppilassa, josta tarkastelin ihmisvilinää. Prahassa on todella, todella paljon turisteja! Luulen, että suurin osa oli siellä joulumarkkinoiden takia. Taktisin veto olisi siis vierailla Prahassa joskus syksyllä ennen markkinoita, koska uskon, että kesällä porukkaa on vielä enemmän.

Praha on todella kaunis, huoliteltu ja siisti kaupunki.

On siis mukavaa vain kävellä ympäriinsä ja katsella kaupunkia. Musta oli ihan mahtavaa olla täällä yksin. En uskonut, että voisin nauttia reissailusta yksin, mutta alan entistä enemmän oppia siihen mikä on ihan mahtavaa, koska en voi aina saada kavereita mukaan ku haluaisin mennä johonkin. Prahassa kuljin ihan rauhassa katsellen paikkoja, hörppäillen välillä glühweinia pikku ständeiltä ja kuunnellen korvanapeista musiikkia mun mp3:n kansiosta, johon olin vartavasten laittanut biisejä tämän reissun varalle. Voisin sanoa, että aika hyvät lähtökohdat. Nautin ihan täysillä tästä. Oon aina jotenkin ajatellut, että yksin olisi tylsää, mutta se onkin aika vapauttavaa kun saa itse ihan omalla tahdilla kiertää kaupunkia ja käydä katsomassa just sitä mitä haluaa.

Päädyin myös useamman kerran kaupungin keskusaukion markkinoille, joka oli se koko kaupungin vetonaula. Keskusaukiolla on myös tämä hieno astronominen kello, mutta tämän tarinaa en sen enempää tunne.

Prahassa on myös värikäs John Lennon -muuri, joka on täynnä maalauksia ja kirjoituksia, mutta unohdin aivan totaalisesti käydä siellä! En käsitä. Mä just rakastan katutaidetta, mutta jotenkin Prahassa oli niin paljon muuta nähtävää ja fiilisteltävää, että se muuri jotenkin unohtui multa. Ehkä siemailin liikaa glühweinia.

Maskotteja näkyi myös. Jääkarhu ja panda pomppivat koko päivän turistien ilona.

Tööt!

Olisin halunnut päästä Prahan linnaan, mutta jono sinne oli aivan uskomaton ja en halunnut käyttää koko päivää jonottaen. Otin kuitenkin linnan mäeltä kuvia lumisesta kaupungista.

Tutustuin myös joihinkin mun huonekavereihin hostellissa. Dalia ja Vanessa oli Meksikosta ja Carys Briteistä. Hengailtiin oikeastaan vaan hostellihuoneessa ja mentiin yhdessä Couchsurfing-tapaamiseen, joka oli ihan meidän hostellin lähellä. Kuitenkin muut halusivat lähteä jo melko pian, joten jäin sitten yksin Couchsurfing-porukan kanssa, mutta ei se mua haitannut. Ajattelin ensin, että menen myöhemmin hostelliporukkani luo, mutta päädyinkin viettämäät koko illan Couchsurfing-porukassa.

Hostellikaverit.

Nyt oli oikein huippu Couchsurfing-tapaaminen! Tuli aivan vanha kunnon Bulgarian tapaaminen mieleen, joka oli myös todella mahtava joskus puolitoista vuotta sitten. Nyt meillä ei ollut niin paljon porukkaa, mutta kaikki oli tosi mukavia. Musta on niin kiva jutella samanhenkisten ihmisten kanssa. Erityisesti Couchsurffaajat on aina tosi mahtavia tyyppejä. Mentiin yhteen todella underground-baariin! Se olisi todella vaikea löytää, jos ei tietäisi mitä etsii. Kyseiseen paikkaan mentiin sisään ovesta, jonka yläpuolella ei lukenut mitään eli baari oli mulle täysin nimetön, kunnes joku kertoi mulle sen nimen... Vzorkovna. Se on ennen ollut todella salainen paikka, ja siitä on käytetty nimeä The Dog Bar, koska omistajan koira kuljeksii labyrinttimaisessa huonekokonaisuudessa vapaana.

Koko paikka oli täysin käsittämätön. Se oli maan alla ja sinne mentiin todella karusta pienestä ovesta sisään. Sisäänpääsyä ei ollut, ainoastaan piti maksaa 10 euroa (muistaakseni), jolla sai pienen kortin, jolla juomien ostaminen tapahtui sisällä. Ainoastaan tuolla läpyskällä pystyi ostamaan jotain ja siihen pystyi ladata lisää arvoa. Musta idea oli ihan kätevä.

Maan alla ei ole nettiyhteyttä ja musiikki on omituista, mutta se tosin vaihtelee joka huoneessa. Siellä on myös avoin lava, jolla kuka tahansa saa esiintyä ja meidän aikana siellä oli joku mies, joka ainakin kovasti yritti beatboxata, mutta se oli aivan surkeaa! Kuitenkin iltaa pitkin esitys parani paranemistaan ja lopussa jo miehelle annettiin aplodeja.

Baari on useamman huoneen kokonaisuus, ja siis todella suuri ja labyrinttimainen. Kun mun piti lähteä käymään vessassa niin ajattelin koko ajan että mihin suuntaan käännyin, koska olin ihan varma, että en osaa enää takaisin samaan paikkaan! Huoneita jatkuu jokaiseen suuntaan ja baaritiskejä on useampia. Oikea, vasen, suoraan, oikea, vasen, vasen, suoraan...

Valtava koira torkkui yhden tiskin edessä.

Istuttiin yhdessä huoneessa, jossa porukkaa istuskeli katonrajassa jonkin kiipeilytelineen päällä. Tämä ei siis ole millään tavalla normaali paikka. Ei ole pelkkiä pöytiä ja tuoleja vaan kaikkea siltä väliltä. Istuin itse koko illan jonkin pitkän "'penkin" nokassa ja pöydän toisella puolella olevien piti aina kävellä pöydän yli päästäkseen pois. Tunnelma on todella rento ja tuonakin iltana paikka oli aivan täynnä porukkaa.

Pelattiin pelejä ja juteltiin tosi syvällisiäkin. Yksi meistä haastoi kaikki kertomaan omasta elämästään yhden tapahtuman, joka muutti oman elämän täysin. Niin inspiroivia tarinoita kuulin jälleen...

Huikeaa, Praha!