Dachaun keskitysleiri

Mulle osui yksi vapaa arkipäivä ja päätin lähteä yksin käymään jossain. Kohdetta ei tarvinnut kauaa miettiä ja ostin junalipun Dachaun suuntaan, jossa on Saksan ensimmäinen keskitysleiri. Keskitysleirit eivät ole mitään kevyitä vierailukohteita, mutta ne kiinnostaa mua. Dachaun keskitysleiri on ihan Augsburgin lähellä ja sinne tekee helposti puolen päivän reissun - jälleen Münchenin kautta koukaten. Dachaun kaupunkiin pääsee todella helposti Münchenistä ja juna-asemalla voi hypätä suoraan bussiin, joka vie entisen keskitysleirin alueelle. Bussi on ilmainen kun vilauttaa junalippuaan ja Dachaun keskitysleiri - kuten varmaan kaikki muutkin keskitysleirit - on sisäänpääsyltään ilmainen. Tarjolla on myös ilmainen englanninkielinen kierros paikkaan, mutta mä en yleensä jaksa kiertää yhtään mitään kenenkään muun tahdilla, joten menin yksin.

Ajattelin ensin, että mulla menisi tämä paikka todella paljon tunteisiin, mutta paikan päällä otinkin vain hyvin objektiivisen näkökulman koko asiaan ja kiersin valtavan museonkin läpi lähes ilman silmien kostumista. Sää oli Dachaun keskitysleirille täydellinen - eli sumuinen ja kylmä marraskuun päivä. Täällä et näe kenenkään vierailijan hymyilevän tai ottavan selfieitä (toivottavasti). Kaikki kiertävät paikkaa syvän hiljaisuuden vallitessa. Olo on tyhjä, ainoastaan tyhjä.

Päärakennuksessa on valtava näyttely Dachaun historiasta ja ihmisistä ja mulla meni sen kiertämiseen lähes puolitoista tuntia. Se on valtavan mielenkiintoinen näyttely. Jos vain jaksaa lukea niin tekstiä on tarjolla myös erittäin paljon kuvien ohella. Vaikka historian tunneilla olisi nukkunut niin tuossa näyttelyssä tulee selväksi, että mikä keskitysleirien tarkoitus oli, keitä niille lähetettiin ja mitä sitten tapahtui. Dachaun näyttelyssä eritellään sekä historiaa että yksittäisiä ihmisiä, jotka syyttöminä joutuivat keskelle tätä helvettiä.

Esillä on Dachaun ajoilta myös lehtileikkeitä, jotka ovat täynnä pelkkää propagandaa. On uskomatonta millaista puppua ihmiset on saatu tuolloin nielemään. Valtaväestölle uskoteltiin, että keskitysleireillä on kaikki hyvin, jotta kukaan ei alkaisi rettelöimään. Tuolloin painotettiin erityisesti sitä, että vangeilla oli kaikki jopa paremmin keskitysleirillä kuin kotonaan.

Kuitenkin totuus oli todella raaka. Jos joku tiesi totuuden ja puhui siitä muille niin rangaistuksena joutui itse keskitysleirille.

Nukkumisjärjestelyt olivat myös todella ahdistavia ja kamalia. Tarjolla oli jonkinlaisia puisia sänkyjä, joissa yritettiin nukkua kuin sillit purkissa pitkien työpäivien jälkeen. Dachaun leirillä ei ollut mitään inhimillistä, ei yhtään mitään.

Lisää voi lukea netistä, jos haluaa pilata uskonsa ihmiskuntaan.

Ajattelin, että en pienimmälle ja ärsyttävimmälle hyönteisellekään tekisi mitään sellaista mitä Dachaun vangit ovat joutuneet kokemaan. On uskomatonta millaiseen pahuuteen ihmiset kykenevät. Dachaun keskitysleiri antaa kyllä ajateltavaa.

Ehkä jokainen kykenee tarpeeksi aivopestynä ja tarpeeksi painostavassa tilanteessa tekemään ihan mitä vain toiselle ihmiselle. Kaikki natsit eivät voineet olla narsisteja tai psykopaatteja vaan varmasti joukkoon mahtui myös paljon niitä "tavallisia ihmisiä". Aika pelottava ajatus sinänsä.

Aika pysäyttävä paikka. Multa joku kysyi, että miksi ihmeessä haluaisin mennä käymään keskitysleirillä. Miksi ihmeessä en? Musta kaikkien kuuluisi ikuisesti muistaa ja tietää, että mitä tapahtui ja miksi. Tämä on tärkeä asia tiedostaa.