Saksankieltä

Mun ekat saksantunnit on menneet hyvin ja taso on just mulle sopiva. Ei liian helppoa tai vaikeaa. On niin hankalaa itse arvioida omaa osaamistaan ku omia virheitään ei oikeastaan kuule. Ja mun saksa on semmosta, että tavallaan selviän joka tilanteesta, mutta mun lauseet on semmosia tönkköjä ja sanat on usein väärässä järjestyksessä vielä kaiken lisäksi. Paljon on siis viilattavaa.

Meillä on onneksi tosi hyvä ope! Se puhuu mukavan selkeästi ja selittää sanatkin jonkin lyhyen tarinan kautta silleen, että ne jää mieleen. Meitä oppilaita on noin 10. Oon ainoa suomalainen, sit on pari tyyppiä Puolasta, Italiasta, Iranista, Etelä-Koreasta ja Intiasta ainakin. Ei vielä oikein puhuttu keskenämme, vaikka haluan kyllä tutustua näihin. Saksaa on joka tiistai ja torstai klo 19.00-21.15.

"Se hetki kun alat ajatella kahdella kielellä samaan aikaan."

Oon katsonut jo pari elokuvaa saksaksi, mutta vaikka ymmärrän lähes kaiken niin tarvitsen vielä mieluiten saksankielisen tekstityksen turvakseni. Joskus mulle tuottaa vielä ongelmia katsoa englanninkielisiäkin leffoja, koska niissä on usein tosi vaikeita sanoja, joita en oo koskaan kuullutkaan. Lastenohjelmat ja luontodokumentit menee kyllä ihan ilman mitään tekstityksiä.

Oon kyllä ylpeä siitä miten oon suoriutunut näinkin pitkälle tän kielen kanssa. Joskus vaan päätin, että jees, aion oppia puhumaan saksaan ja nyt osaan jo aika hyvin. Saksa oli mulle tosi vaikea kieli alussa, koska se on niin erilainen kieli ku suomi tai englanti, mutta sit ku tajuaa perusasiat niin se alkaa sujumaan.

Mun saksantaidosta on myös näköjään apua muille ja siitä on otettu kaikki ilo irtikin. Sain yhtenä aamuna Enginiltä hämärän kuvan saksan koepaperista ja tiesin heti, että se on kiipelissä.

Kaveria on autettava hädässä.