Ahoi Hamburg!

Käytiin suomalaisporukan kanssa lauantaina Hampurissa. Meiltä kyseltiin, että kannattaako 4 tunnin junamatkaa tehdä yhden päivän takia, mutta ei meistä 4 tuntia edes ole paljon. Se on taas tätä ku on tottunut harvaan asuttuun Suomeen ja pitkiin välimatkoihin. Oon huomannut, että meillä suomalaisilla usein poikkeaa sekä aika- että välimatkakäsitys hyvin paljon keski-Euroopan ihmisistä. Kyllä mä nyt vielä Helsinkiinkin lähtisin vaikka yhdeksi päiväksi.

Hampuri on Saksan toisin suurin kaupunki ja oikeastihan siihen olisi tarvinnut kaksi päivää, jotta olisi saanut koluttua tärkeimmät paikat, mutta en mä tiedä onko mulle tärkeintä nähdä KAIKKEA. Oikeastaan oon nyt onnellinen, että missasin Amsterdam-reissun Iljan ja Paloman kanssa, koska ne oli kävelleen joka päivä 20 kilometriä nähtävyyksiä katsellen. En mä halua hiki hatussa kiertää jokaista nähtävyyttä! Osaako tuommosesta ees nauttia? Kreikassakin jätin ihan hyvillä mielin kiertämättä semmoset "jokaisen-pitää-nähdä-tämä" -tyyliset temppelialueet ja muut, koska mä vain tiedän, että ne ei kiinnosta mua. En mä halua mennä mihinkään vaan menemisen takia. Ei matkailu oo semmosta suorittamista. Enhän mä Berliinissäkään nähnyt Brandenburgin porttia ku asteita oli sillon +35 ja mentiin mielummin jätskille. Ei kaikkea tarvi kokea ja nähä. Semmosesta tulee vaan stressi, jos matkustaa aina aikataulu kädessä.

Tehtiin kuitenkin Hampurissa Monan ja Hennan kanssa kaksi turistien kävelykierrosta, jotka ei olleet liian pitkiä tai turhauttavia. Ne nähtävyydet oli oikeasti mielenkiintoisia. Yksi niistä oli toisessa maailmansodassa palanut kirkko, jota nyt korjattiin ties kuinka monetta vuotta. Päästiin tavallaan seisomaan sen kirkon sisälle, koska siitä oli vielä jotain seinänrippeitä jäljellä. Just jänniä tämmöset historialliset rakennukset muuten niin ultramodernin kaupungin sisällä. Hampuri ei ole omasta mielestäni mitenkään tyypillinen saksalainen kaupunki, jos arkkitehtuuria katsoo. Hampurilla on ihan oma tyyli! Siellä on sellainen teollinen, mutta moderni fiilis.

Oli kyllä kans hirveen hauskaa ku luultiin koko päivä, että Hampurin satama on meren äärellä. Päiviteltiin koko päivä merituulta ja karttaa katsoessa sanottiin aina, että meri on tuollapäin. Mutta sitten istuttiin yhteen huippuun intialaiseen ravintolaan syömään ja katselin karttaa ja huomasin, että meren nimi olikin Elbe. Hetken päässä raksutti ku mietin, että mikä ihmeen Elbe ja tajusin, että sehän olikin joki! Ja sitten netistä katsottaessa huomattiin myös, että Hampuri ei edes ole meren rannalla vaan sisemmällä maassa. Olin koko elämäni aatellut, että Hampuri on meren rannalla. Ei oo taas oikein piuhat toimineet. Kyllä ollaan oltu taas tietäjiä! Juu, kovasti varmaan tuulee mereltä... Hyvä ku ei ees tiiä missä kohdin karttaa on.

Oli kova jokituuli.

Hampurin historiallisten nähtävyyksien lisäksi näimme myös sen kaikkein tärkeimmän... Iittalan! Piti sit oikein kuvakin saada - kuinka noloja me oikeesti ollaan, hahah!

SUOMI MAINITTU!

Meitä piti siis olla 6 yhteensä, mutta jakaannuttiin kahteen porukkaan ku haluttiin tehdä eri juttuja. Cecilia, Viivi ja Eeva meni museoihin sillä aikaa kun me kierreltiin.

Mona, minä ja Henna. Ihan semi jäässä. Ku sieltä joelta niin tuuli.

Tavattiin sitten lopulta toinen kolmikko Reeperbahnilla, joka on Hampurin kuuluisin katu! Paikan päällä yllätyin siitä miten makee paikka se oikeesti on. Ihan ku olis astunut johonkin vaihtoehtoiseen Hampuriin, koska alueen tyyli on ihan eri kuin muualla. Se on täynnä kasinoita, baareja, teattereita, pelihalleja, strippiklubeja... Kunnon houkutusten saari. Saksaksi katua kutsutaan myös nimellä "die sündigste Meile", "Syntisin maili".

Reeperbahn on täynnä värejä, valoja ja kimallusta. Pällisteltävää riitti! Mulle oltiin sanottu, että Reeperbahn on hirvee turistirysä, mutta kyllä musta tää on todellakin näkemisen arvoinen. En ollut koskaan nähnyt tämmöistä paikkaa.

Pienempi katu varsinaisen Reeperbahnin vieressä.

Aivan huippu reissu kaikkiaan! Hampuri on kyllä vierailun arvoinen kaupunki ja meillä oli tosi hauska päivä. Junassa sitten oltiin ihan väsyhepulissa. Mun piti vaihtaa junaa Düsseldorfissa ku muut jäi sinne ja torkahtelin aseman Mäkkärissä sen vaihtoajan eli yli tunnin... Kotona Aachenissa olin vasta puoli kolmelta yöllä. Ei tarttenu unta ootella.