Time lapse ja lapset

Viikonloppuna olin Iljan, Georgien ja Monian kanssa Kölnissä yhden Georgien kaverin synttäreillä. Oltiin Iljan kanssa ainoita, jotka ei tunteneet ketään koko paikasta, mutta tutustuttiin muutamaan ihmiseen. Oli kyllä hauskaa.

Ilja keksi laittaa kameran pyörimään ja näistä synttäreistä tuli kiva time lapse:

   

Meni aika myöhäiseen ja otettiin aamuviiden juna Aacheniin.

Köln on aavemainen öisin.

Meitsi täällä jo elättelee haaveita siitä, että pääsisin jo Suomeen minilomalle. Välillä niin menee hermo näitten lasten kanssa ku ne ei tottele. Tyttöki halus tänään välttämättä juosta parkkipaikalla, vaikka käskin useasti odottaa ja oltiin muutenkin koko hoitoryhmän kanssa menossa yhdessä. Se oikein pysähtyi välillä, katsoi mua nauraen ja lähti taas juoksemaan. Joo terve! Huusin sit ihan kunnolla, että nyt ja heti stop, eikö mee jakeluun! Ja sitten toinen kaksosista piti taas aamulla oikein mukavasti pakottaa vaatteisiinsa, koska mähän en edelleenkään voi tehdä täällä mitään ku äiti on paikalla, koska alkaa kitinä. Mullehan se on ihan yks lysti, jos lapset juoksee vaikka alasti ulkona, mutta en usko, että se on niille kovin mukavaa. Kyllä ne on vielä niin pönttöjä ku ne ei tajua, että yritän aina vaan auttaa niitä. En mää tahallani mittään tee tai pahuuttani sano ei.

Toinen pojista oli nallepylly ku kylmyyden takia piti laittaa sukkiksetkin jalkaan. Nauratti.

Mun saksan B1-kurssi alkaa tammikuussa ja kestää maaliskuun loppuun ja sitten lopettelen au pair -urani, koska mulla on kohta varmaan harmaat hiukset jo tästä touhusta. Välillä mietin, että ehkä voisin vielä kokeilla jossain toisessa perheessä täällä Saksassa, mutta huonoina päivinä tuntuu, että ei hemmetti enää ikinä. Lapset osaa olla todella ärsyttäviä olentoja. Osaan olla niiden kanssa, mutta en ehkä oo tarpeeksi zen sietämään tämmöstä kitinää ja märinää.

Olispa jo joululoma. Puhuin muiden suomalaisten au pairien kanssa täällä ja ne sanoikin, että ne ei ees mee Suomeen lomaksi, koska voi olla, että ne ei enää tulis takaisin. Voin siis aistia samanlaista ärtymystä ku mitä itsekin tunnen toisinaan täällä.