Halloween

Halloween oli hauska! Täällä halloweenina lapset jopa kiertää taloja niinku Suomessa tehdään vaan pääsiäisenä. Oon aina toivonut, että halloween olisi isompi juttu Suomessakin. Tänä vuonna en tosin panostanut mihinkään asuun.

AJ kuitenkin oli lahjoittanut mulle lähtiessään pinkin peruukin ja otin sen mukaani ku menin Georgien ja sen kavereiden kanssa jonkun kämpälle halloweenbailuihin aika spontaanisti. Loppujen lopuksi koko peruukki katosi ja se ei edes ollut mun päässä kertaakaan illan aikana. Itseasiassa en tainnut edes koskaan päästä kämpän olohuoneeseen asti kun jäin suustani kiinni johonkin eteisaulaan. Kertoo vähän siitä että miten loistavaa porukkaa taas tapasin. Aachen on täynnä intialaisia. Meillä oli tosi mellevät keskustelut maailmasta.

Tapasin myös yhden suurkaupungin kasvatin samana päivänä. Big city life.

"Nii sä oot Aachenista?"

"Ei ku New Yorkista, Brooklynistä."

Voooou toiset on oikeen isolta kirkolta... Ja minä multavarvas Suomen lumimehtästä.

Nyt ku kerranki pääsin puhumaan oikein ihkaoikean NATIIVIN kanssa (muistan, että enkunope sanoi aina "natiivi") niin halusin myös tietää, että millainen aksentti mulla on. Skandinaavinen aksentti! Oletin jotenkin, että mulla ei enää edes olisi mitään aksenttia, koska itse en ainakaan kuule sitä. Jännä, että vielä näinkään monen vuoden jälkeen korva ei ihan kuule kaikkia kielen vivahteita.

Puhuttiin siitä, että amerikkalaisten ei tarvitse opetella muita kieliä. Musta tosin englannin puhuminen äidinkielenä on etuoikeus. Mun on pitänyt jankata englannin kielioppia satoja tunteja useita vuosia ku toiset vaan syntyy sen kielen kanssa. Ja nyt ku enkku sujuu niin eihän munkaan enää oikeastaan tarvitse opetella mitään muita kieliä, mutta haluan oppia saksan. Kovasti työn alla.

Oon nyt mun Aachenin kaveriporukasta se, joka kuuntelee aivot raksuttaen samalla ku muut vaan lörpöttää saksaksi. Kiva ku yks on asunut täällä 4 vuotta, yksi on opiskellut saksaa 10-vuotiaasta asti ja yksi on saksanopettaja. Sitten on minä. 

Lähes JOKA KERTA sanon "mennään kotona" ku pitäisi sanoa "mennään kotiin". Mun kielioppivirheistä saisi loistavan juomapelin. Useimmiten vaan puhun ja toivon, että sanon asiat jotenkuten ymmärrettävästi. Se on semmosta kompurointia. Saksassa on tajuttoman vaikea SANAJÄRJESTYS. Ei voi koskaan ymmärtää. Joskus mietin, että miksi kidutan itseäni tällä kielellä. Ku mietin, että miten paljon oppimista mulla on siihen, että saan sanottua asiani aina sujuvasti niin puhutaan aika monista vuosista. Inhoan tosin pänttäämistä. Haluan oppia puhumalla ja lukemalla vaikka kirjoja, mutta pelkän kieliopin kertaaminen on uskomattoman tylsää.