Kiova

Olen kirjoittanut tämän tekstin Ukrainasta pari vuotta sitten. Minä ja Antti kävimme siellä Liettuan jälkeen kesällä 2019. Ukrainassa vuonna 2022 alkanut sota kyllä kosketti, sillä paikat joissa kävimme on nyt pommitettu maan tasalle. Vaikka olin aluksi tätä reissua vastaan niin nyt olen onnellinen siitä, että käytiin juuri täällä sillä paikasta jäi niin hyvät muistot ja Ukraina oli tuolloin todella kiva maa.

Mitäpä olisi Itä-Euroopan reissu ilman Ukrainaa. 

Käytiin pitkät keskustelut Ukrainasta kun suunniteltiin tätä reissua. Mua piti vähän suostutella tähän. Ajattelin, että Ukraina ei ole turvallinen vaihtoehto. Ekana tuli mieleen kauhukuvia sodasta ja radioaktiivisuudesta. Oli toki ehkä ironista, että tosiaan ennen tätä matkaa oltiin juuri katsottu se Chernobyl-sarja, jonka johdosta aloin oikeasti ymmärtämään, että miten ydinvoima suurinpiirtein toimii. Se selitettiin siinä niin selkeästi, että tollokin ymmärtää. Kuitenkin luin useampia matkablogeja ja muita tekstejä, joiden myötä tulin siihen lopputulokseen, että Ukrainan pääkaupunki on turisteille turvallinen kaupunki.

Kiova oli juuri niin rauhallinen kuin mikä vain muu keskieurooppalainen kaupunki.

Ja entäs se radioaktiivisuus - saastuneet vedet ja autioituneet kylät, ilmassa leijailevat radioaktiiviset osaset? Jälleen mua valaistiin, että radioaktiivisuutta on ihan joka paikassa. Jopa joka kerta kun lennän lentokoneella saan tietyn radioaktiivisen annoksen, mutta se ei ole vaarallista. Mulla on ollut ihan väärät käsitykset radioaktiivisuudesta. Jos Kiova olisi vaarallinen, siellä ei kukaan asuisi, mutta luulen, että sen radioaktiivisuustaso on toki korkeammalla kuin suomalaisten kaupunkien. Tottakai.

Ja noh, kaikkihan elämässä ja matkustelussa on vaarallista. Monesti asioita liioittelee omassa päässään ja uppoutuu kauhukuviin, mutta paikan päällä sitä tajuaa, että huolehdinpa ihan turhasta. Mutta täytyy sanoa, että jokaisen maan kohdalla on syytä tietääkin vaaran mahdollisuudet eikä toimia kuin pönttö turisti.

Babushkoita riitti. Siis suloisia huivipäisiä mummeleita, jotka kauppasivat ties mitä kadunkulmissa. Tämä babushkakulttuuri on ihan omiaan Itä-Euroopassa. Toinen muhun vaikutuksen tehnyt kulttuurijuttu oli hauskat siivousharjat, jotka näyttävät kelpaavan parhaiten selkäsaunan antamiseen. Kymmenen pistettä aina kun näet babushkan lakaisevan pölyisiä katuja tällaisella risupesällä. Vitsi miten kaduttaa, että en ostanut miniversiota tästä upeasta luudasta. Yhdellä torilla myytiin samalla designilla jopa avaimenperiä.

Ja muuten, Kiova on iiiiiiiso! Se on iso kaupunki. Siinä on paljon lakaistavaa risuharjalla. 2,8 miljoonaa ihmistä asuu Kiovassa Wikipedian mukaan. Rakennukset ovat kaikki jotenkin valtavia - tai ehkä se vain tuntui siltä Vilnan jälkeen. Tai ehkä se vain tuntuu siltä näin maalaisena. Kävinhän Frankfurtissakin muinoin vain pilvenpiirtäjien takia ja olin kovin vaikuttunut.

 

Kiovassa on aika "hassu" maamerkki. Nimittäin People's Friendship Arch - Kansojen ystävyyden kaari. Tiedätkö sen tunteen ku oot ihan bestikset jonkun kanssa, otat sen kaverin kanssa kaveritatuoinnit ja sitten teillä menee välit, joten joudut poistattamaan sen tatuoinnin? Jotain juuri näin suolaista ja katkeraa on käynyt tälle monumentille. Se kuvaa siis Ukrainan ja Venäjän pitkää ja vahvaa ystävyyttä. Auts. Ne välit ovat siis pikkaisen tulehtuneet tällä hetkellä ja hoksasinkin, että kaareen on myöhemmin lisätty rako kuvaamaan huonoja välejä. Melko karvasta!

Patsaana tämä kaari oli todella valtava ja upeaa katseltavaa. Kiova on hyvin jylhä kaupunki, kaikki tuntuu niin kovin suurelta ja näköalapaikalta voi tsiikailla ympäriinsä auringonlaskun aikaan. Myös tämän kaaren juurella istuskeli paljon porukkaa hengailemassa iltaisin.

 

Kiovassa oli paljon todella hyviä katumuusikoita! Viikonloppuiltana Maidan Squaren eli pääaukion katu suljettiin ja siinä soitteli joku tyyppi rumpuja todella taitavasti. Lisäksi kitaraa ja laulua kuuli joka suunnasta. Taitavat katumuusikot ovat oikeasti aika harvinaisia yleensä.

Kiovasssa käytiin myös Chernobyl-museossa, joka kylläkin oli vain ukrainaksi, vaikka nettisivulla oli lukenut muuta. Siellä oli kuitenkin kaikenlaista jännää tavaraa alueelta. Kiovan metrollakin oli kiva mennä kun osasi vain katsoa, että mikä oman pysäkin nimi on ukrainaksi. Mua kyllä auttoi tämän kielen kanssa se, että vuonna 2016 olin opiskellut hetken kreikkaa ja siinä kirjaimet olivat aika samanlaisia.

Yksi tosi random juttu mistä tykkäsin Ukrainassa oli KURKUT! Ihan täysin tavalliset kurkut maistuivat niin hyvälle ja olivat tosi rapeita. Söin niitä ihan pelkiltään tuolla.

Ukrainalaiset ihmiset olivat mentaliteetiltaan hyvin suomalaisen oloisia. Heidän kanssaan oli helppo puhua, sillä tuntui, että olimme jollain tavalla "samalla kanavalla". Ukrainalaiset ovat rehellisiä, suorapuheisia eivätkä turhia höpöttele.

Siinäpä pieni kooste siitä millainen Kiova oli tuolloin. Kiva ja halpa kaupunki ja kivoja ihmisiä!