Vienna, Budapest & Bratislava!
Minä, Henna ja Mona käytiin Pm2Am -järjestön järjestämällä matkalla Wienissä, Budapestissä ja Bratislavassa pari viikkoa sitten.
Tää Pm2Am oli kyllä surkea järjestö, täytyy sanoa. Ensin odotettiin meidän bussia Kölnissä melkein 3 tuntia ja meille ei ilmoitettu yhtään, että se on myöhässä! Vasta sitten kun joku toinen Kölnistä kyytiin hyppäävä soitti ja kysyi niin sitten tuli infoa. Olipas kiva tietää... Jotkut joutui sitten Frankfurtissa odottamaan saman verran, mutta kun päästiin Frankfurtiin niin oli jo aamuyö. Sitten saatiin läpi reissun huonoja ohjeita, ohjaajat ei koskaan esittäytyneet, istumapaikat neuvottiin väärin, aikataulussa oli isoja virheitä jne.
Eli siis sanoisin, että ihan kökkö järjestö, mutta reissu oli kokonaisuudessaan todella hauska!
Musta seikkailuihin kuuluu ongelmat ja epämukavuudet. Jos mä pääsen 149 eurolla kolmeen pääkaupunkiin, matkat ja hostellit ja aamupalat ja kiertoajelut maksettuna, niin sanon, että tuohon halpaan hintaan parit mokat ei hirveesti harmita.
Torstai-perjantai-yö meni siis bussissa ja koko perjantai vietettiin Itävallan Wienissä. Saksankieli kuulostaa täällä tosi hassulta, mutta ymmärsin sitä silti.
Oletin, että tämä olisi todella kaunis kaupunki, mutta jotenkin petyin. Sama mulla kävi Brysselin kanssa. Luulin, että Brysselikin on varmasti todella kaunis EU:n pääkaupunki, mutta siellä koin ihan saman shokin nähdessäni sottaiset kadut. Tietenkin joo, Wienissä monet paikat on siistejä ja kauniita, mutta myös monet kadut on sottaisia ja todella ryysyisen näköisiä kerjäläisiä vaeltelee ympäriinsä, joten se vähän latistaa. Wienin läpi virtaava Tonava oli myös väriltään herkullisen vihreä. Hölmöjä turisteja kyyditsevät hevoset oli kauniin valkoisia, mutta aliravittuja ja väsyneitä (vain idiootit maksaa tuollaisesta!).
Wien oli kyllä taas sellainen todiste, että todellisuus on usein eri kuin kuvitelmat. En mä siis varsinasesti pettynyt vaan yllätyin. Musta on mielenkiintoista aina nähdä uusia paikkoja. Mutta en tiiä, mua jäi harmittaan ne hevoset ja ne ihmisraasut kaduilla, koska ne oli oikeesti tosi sairaan näköisiä. On varaa hienoihin linnoihin ja patsaisiin, joista turistit saa kuvia, mutta elävistä ei pidetä huolta. Moni kakku päältä kaunis.
Muutamalla sanalla sanoen Wien on kallis, kirkkaan valkoinen ja täynnä hevosia - oikeita ja patsaita. On se ihan kiva kaupunki, mutta ei ihan mun tyyliä, koska monet vastaantulevat ihmiset oli todella tällättyjä ja itse menin siellä lähes meikittä tuulitakkityylillä. On oopperaa ja teatteria ja muuta ah niin kultturellia, joka mua ei niin kiinnosta. Normaalia ruokapaikkaa oli vaikea löytää mistään (siis sellaista mun budjettiin sopivaa, mutta jotain Mäkkäri-tason yläpuolella olevaa) ja joidenkin kohdalla piti miettiä, että kehtaako tuonne edes mennä sisälle, jos on tämmöset vaatteet... Kesällä Wien on linnoineen ja puutarhoineen varmasti tosi kaunis kaupunki. Sanoisin, että kulttuuria ja ylellisyyttä rakastavalle ihmiselle erityisen hyvä valinta. Siellä on myös tosi helppo kulkea, kadut on leveitä ja puistot kauniita.
Monan ja Hennan kanssa oltiin erityisen onnellisia Wieniin päästessämme, koska meidän oli ihan pakko päästä juomaan viinii Wienissä niinku Samuli Edelmann laulaa. Tää oli niinku paras juttu ikinä. Join valkoviiniä, jossa oli kuplivaa vettä. Se on itävaltalainen juoma nimeltä spritzter.
Perjantai-iltana lähdettiin ajamaan bussilla 3 tuntia Budapestiin. Bussissa jo olin ihan täpinöissäni, koska Budapest on Berliinin kanssa mun lempparikaupunki. Soittelin jo siellä asuvalle kaverilleni Somalle, että kohta nähdään! Kun Budapestin valot ja sillat alkoivat näkyä niin oli taas sellainen olo niiku olis kotiin tullut. Tää oli mun kolmas kerta Budapestissä ja oon koukussa tähän kaupunkiin.
Budapest on aivan uskomaton kaupunki. Se on oikeasti mielenkiintoinen paikka seikkailla eikä vaan semmonen, että jaa, pakko kai se rakennus on käydä kahtoon niin tuleepahan nähtyä... Siellä menee oikeesti ihan mielissään ympäri kaupunkia ja katselee maisemia, jotka on hurjan kauniita. Sightseeing oli myös mielenkiintoinen, vaikka tiesin jo kaikki paikat (oikeen ammattilainen).
Päästiin hostelliin puoli yhdentoista aikaan illalla ja vaikka olinkin ihan puhki päivän jälkeen niin sain uutta puhtia kun sovittiin Soman kanssa tapaaminen Deak Ferenc Terille, joka oli iso aukio meidän hostellin lähellä. Soma on ihan mainio tyyppi. Me tavattiin kuviksen tunnilla kun olin sen koulussa työssäoppimisaikanani.
Mulla oli muitakin kavereita Budapestissä, mutta en enää juttele kuin Soman kanssa lähinnä ja joskus myös Mariettan kanssa, jonka tapasin sitten seuraavana iltana. Ku olin Unkarissa niin mulla oli iso porukka, johon nuo molemmat kuului. Jotenkin muiden kanssa on vain välit kuivuneet kasaan kolmen vuoden aikana eikä enää olla yhteyksissä. Tää on harmittava mutta lähes väistämätön ilmiö kun ei vaan tavata pitkiin aikoihin.
Lauantai meni ihaillessa kaupunkia ja tosiaan tapasin Hennan ja Monan kanssa Mariettan. Illalla oli venebileet, joissa oli tosi hauskaa! Oltiin siis pienessä bilepaatissa, joka ajelehti Tonavaa pitkin Budapestin valaistujen linnojen keskellä. Oli kyllä aika once in a lifetime -kokemus tämäkin. En edes yrittänyt ottaa kuvia, koska tiesin, että ne ei kerro puoliakaan. Parasta on nähdä ja kokea itse. Nautin siitä hetkestä.
Sunnuntai-aamuna oli hieman tönkköä nousta kello seitsemän reikä reikä erityisesti kun minä ja Mona oltiin otettu vodkashotit irlantilaisten tyttöjen kanssa siellä veneessä. Uskoin jo hetken, että en tuu pääsemään sängystä ylös, koska väsytti niin paljon. No pääsin kuitenkin, mutta uskoin koko päivän kuoleman saapuvan hetkellä millä hyvänsä. Nukuin koko matkan Budapestistä Bratislavaan ja kun Bratislavassa kuulutettiin, että nyt meillä on sitten 2 ja ½ tuntia kestävä käveltävä sightseeing niin olin, että älkää nyt oikeesti lyökö lyötyä...
Silloin kärsittiin, mutta oikeesti nyt ei voi ku nauraa sille meidän sightseeingille. Meidän oppaana oli semmonen todella kultturelli tantta, joka oli pukeutunut hyvin ja puhui vahvalla aksentilla ja silleen, että se puhui kerrallaan vain lyhyitä lauseita kumisevalla äänellä. Se ylisti jatkuvasti teatteria ja kaikkea omasta mielestäni äärimmäisen tylsää, mutta kertoi myös mielenkiintoisia tarinoita Bratislavasta. Mulle tuli siitä mieleen jokin Putouksen sketsihahmo.
Oli aika tuju mummu ja ku aloin kitistä 2½ tunnin jälkeen, että on nälkä ja laitoin Monan kysymään siltä, että onko okei että meidän kolmikko lähtee nyt syömään niin mummu ei antanut lupaa, vaikka koko kierros oli vapaaehtoinen, hahhah! Jäätiin miettimään, että lähteekö se mummu perään, jos livistetään. Vasta sitten kun jäätiin taka-alalle niin livahdettiin syömään. Silloin kierros oli jo kestänyt kolme tuntia eikä loppua näkynyt. Olin poikki!
Bratislava oli kyllä todella tylsä kaupunki, jos nyt saan sanoa. Itä-Eurooppalainen fiilis siellä oli, joka oli sinänsä mielenkiintoista, mutta kaupungissa ei ollut oikeasti oikein mitään nähtävää. Siellä hienoja juttuja on vain sininen kirkko, Bratislavan linna ja tuo ufon näköinen silta. Siinäpä kaikki. Meidän opas kertoi kahvilasta, jossa oli työntekijöinä vain kehitysvammaisia ihmisiä ja haluttiin sit käydä siellä. Se kahvila oli tosi mukava! Oltiin ihan mielissämme ku ne työntekijät oli niin suloisia ja annettiin paljon tippiäkin, josta ne oli mielissään. Bratislavassa on myös kissakahvila (!), mutta missattiin se nyt tällä kertaa - ja tuskinpa tulen tuolla enää uudestaan käymään. Tämmöset arkisemmat asiat kiinnostaa mua eri maissa paljon enemmän kuin suuremmoiset museot, oopperat, arkkitehtuuri (joskus on kyllä upeaa) ja muu kuivakka. On kivempaa nähdä sitä todellista elämää eri kaupungeissa kuin vain kuunnella faktaa ja tuijotella seiniä.
Tää Pm2Am oli kyllä surkea järjestö, täytyy sanoa. Ensin odotettiin meidän bussia Kölnissä melkein 3 tuntia ja meille ei ilmoitettu yhtään, että se on myöhässä! Vasta sitten kun joku toinen Kölnistä kyytiin hyppäävä soitti ja kysyi niin sitten tuli infoa. Olipas kiva tietää... Jotkut joutui sitten Frankfurtissa odottamaan saman verran, mutta kun päästiin Frankfurtiin niin oli jo aamuyö. Sitten saatiin läpi reissun huonoja ohjeita, ohjaajat ei koskaan esittäytyneet, istumapaikat neuvottiin väärin, aikataulussa oli isoja virheitä jne.
Eli siis sanoisin, että ihan kökkö järjestö, mutta reissu oli kokonaisuudessaan todella hauska!
Musta seikkailuihin kuuluu ongelmat ja epämukavuudet. Jos mä pääsen 149 eurolla kolmeen pääkaupunkiin, matkat ja hostellit ja aamupalat ja kiertoajelut maksettuna, niin sanon, että tuohon halpaan hintaan parit mokat ei hirveesti harmita.
Torstai-perjantai-yö meni siis bussissa ja koko perjantai vietettiin Itävallan Wienissä. Saksankieli kuulostaa täällä tosi hassulta, mutta ymmärsin sitä silti.
Oletin, että tämä olisi todella kaunis kaupunki, mutta jotenkin petyin. Sama mulla kävi Brysselin kanssa. Luulin, että Brysselikin on varmasti todella kaunis EU:n pääkaupunki, mutta siellä koin ihan saman shokin nähdessäni sottaiset kadut. Tietenkin joo, Wienissä monet paikat on siistejä ja kauniita, mutta myös monet kadut on sottaisia ja todella ryysyisen näköisiä kerjäläisiä vaeltelee ympäriinsä, joten se vähän latistaa. Wienin läpi virtaava Tonava oli myös väriltään herkullisen vihreä. Hölmöjä turisteja kyyditsevät hevoset oli kauniin valkoisia, mutta aliravittuja ja väsyneitä (vain idiootit maksaa tuollaisesta!).
Wien oli kyllä taas sellainen todiste, että todellisuus on usein eri kuin kuvitelmat. En mä siis varsinasesti pettynyt vaan yllätyin. Musta on mielenkiintoista aina nähdä uusia paikkoja. Mutta en tiiä, mua jäi harmittaan ne hevoset ja ne ihmisraasut kaduilla, koska ne oli oikeesti tosi sairaan näköisiä. On varaa hienoihin linnoihin ja patsaisiin, joista turistit saa kuvia, mutta elävistä ei pidetä huolta. Moni kakku päältä kaunis.
 |
| Wienin keskuspuistossa. |
Muutamalla sanalla sanoen Wien on kallis, kirkkaan valkoinen ja täynnä hevosia - oikeita ja patsaita. On se ihan kiva kaupunki, mutta ei ihan mun tyyliä, koska monet vastaantulevat ihmiset oli todella tällättyjä ja itse menin siellä lähes meikittä tuulitakkityylillä. On oopperaa ja teatteria ja muuta ah niin kultturellia, joka mua ei niin kiinnosta. Normaalia ruokapaikkaa oli vaikea löytää mistään (siis sellaista mun budjettiin sopivaa, mutta jotain Mäkkäri-tason yläpuolella olevaa) ja joidenkin kohdalla piti miettiä, että kehtaako tuonne edes mennä sisälle, jos on tämmöset vaatteet... Kesällä Wien on linnoineen ja puutarhoineen varmasti tosi kaunis kaupunki. Sanoisin, että kulttuuria ja ylellisyyttä rakastavalle ihmiselle erityisen hyvä valinta. Siellä on myös tosi helppo kulkea, kadut on leveitä ja puistot kauniita.
 |
| Mozartin patsas. |
Monan ja Hennan kanssa oltiin erityisen onnellisia Wieniin päästessämme, koska meidän oli ihan pakko päästä juomaan viinii Wienissä niinku Samuli Edelmann laulaa. Tää oli niinku paras juttu ikinä. Join valkoviiniä, jossa oli kuplivaa vettä. Se on itävaltalainen juoma nimeltä spritzter.
Perjantai-iltana lähdettiin ajamaan bussilla 3 tuntia Budapestiin. Bussissa jo olin ihan täpinöissäni, koska Budapest on Berliinin kanssa mun lempparikaupunki. Soittelin jo siellä asuvalle kaverilleni Somalle, että kohta nähdään! Kun Budapestin valot ja sillat alkoivat näkyä niin oli taas sellainen olo niiku olis kotiin tullut. Tää oli mun kolmas kerta Budapestissä ja oon koukussa tähän kaupunkiin.
 |
| Deak Ferenc ter. Tästä aukiolta nappaa metron mihin tahansa Budapestissä. |
 |
| Parlamenttitalo, joka on sekä päivällä että yöllä UPEA! |
Budapest on aivan uskomaton kaupunki. Se on oikeasti mielenkiintoinen paikka seikkailla eikä vaan semmonen, että jaa, pakko kai se rakennus on käydä kahtoon niin tuleepahan nähtyä... Siellä menee oikeesti ihan mielissään ympäri kaupunkia ja katselee maisemia, jotka on hurjan kauniita. Sightseeing oli myös mielenkiintoinen, vaikka tiesin jo kaikki paikat (oikeen ammattilainen).
Päästiin hostelliin puoli yhdentoista aikaan illalla ja vaikka olinkin ihan puhki päivän jälkeen niin sain uutta puhtia kun sovittiin Soman kanssa tapaaminen Deak Ferenc Terille, joka oli iso aukio meidän hostellin lähellä. Soma on ihan mainio tyyppi. Me tavattiin kuviksen tunnilla kun olin sen koulussa työssäoppimisaikanani.
 |
| 10 000 forinttia! Eli noin 35 euroa... |
Mulla oli muitakin kavereita Budapestissä, mutta en enää juttele kuin Soman kanssa lähinnä ja joskus myös Mariettan kanssa, jonka tapasin sitten seuraavana iltana. Ku olin Unkarissa niin mulla oli iso porukka, johon nuo molemmat kuului. Jotenkin muiden kanssa on vain välit kuivuneet kasaan kolmen vuoden aikana eikä enää olla yhteyksissä. Tää on harmittava mutta lähes väistämätön ilmiö kun ei vaan tavata pitkiin aikoihin.
 |
| Budapestin linna-alueen helmiä. |
 |
| St. Stephenin basilica. |
 |
| Siinä se parlamentti päivänvalossa. Se on valtava! |
Lauantai meni ihaillessa kaupunkia ja tosiaan tapasin Hennan ja Monan kanssa Mariettan. Illalla oli venebileet, joissa oli tosi hauskaa! Oltiin siis pienessä bilepaatissa, joka ajelehti Tonavaa pitkin Budapestin valaistujen linnojen keskellä. Oli kyllä aika once in a lifetime -kokemus tämäkin. En edes yrittänyt ottaa kuvia, koska tiesin, että ne ei kerro puoliakaan. Parasta on nähdä ja kokea itse. Nautin siitä hetkestä.
 |
| Ihan nättii mutta ei täälä mittään nää. |
 |
| Bussissa on tunnelmaa. |
 |
| Mättöä! |
Sunnuntai-aamuna oli hieman tönkköä nousta kello seitsemän reikä reikä erityisesti kun minä ja Mona oltiin otettu vodkashotit irlantilaisten tyttöjen kanssa siellä veneessä. Uskoin jo hetken, että en tuu pääsemään sängystä ylös, koska väsytti niin paljon. No pääsin kuitenkin, mutta uskoin koko päivän kuoleman saapuvan hetkellä millä hyvänsä. Nukuin koko matkan Budapestistä Bratislavaan ja kun Bratislavassa kuulutettiin, että nyt meillä on sitten 2 ja ½ tuntia kestävä käveltävä sightseeing niin olin, että älkää nyt oikeesti lyökö lyötyä...
 |
| Bratislavan hieno sininen kirkko. |
Silloin kärsittiin, mutta oikeesti nyt ei voi ku nauraa sille meidän sightseeingille. Meidän oppaana oli semmonen todella kultturelli tantta, joka oli pukeutunut hyvin ja puhui vahvalla aksentilla ja silleen, että se puhui kerrallaan vain lyhyitä lauseita kumisevalla äänellä. Se ylisti jatkuvasti teatteria ja kaikkea omasta mielestäni äärimmäisen tylsää, mutta kertoi myös mielenkiintoisia tarinoita Bratislavasta. Mulle tuli siitä mieleen jokin Putouksen sketsihahmo.
Oli aika tuju mummu ja ku aloin kitistä 2½ tunnin jälkeen, että on nälkä ja laitoin Monan kysymään siltä, että onko okei että meidän kolmikko lähtee nyt syömään niin mummu ei antanut lupaa, vaikka koko kierros oli vapaaehtoinen, hahhah! Jäätiin miettimään, että lähteekö se mummu perään, jos livistetään. Vasta sitten kun jäätiin taka-alalle niin livahdettiin syömään. Silloin kierros oli jo kestänyt kolme tuntia eikä loppua näkynyt. Olin poikki!
Bratislava oli kyllä todella tylsä kaupunki, jos nyt saan sanoa. Itä-Eurooppalainen fiilis siellä oli, joka oli sinänsä mielenkiintoista, mutta kaupungissa ei ollut oikeasti oikein mitään nähtävää. Siellä hienoja juttuja on vain sininen kirkko, Bratislavan linna ja tuo ufon näköinen silta. Siinäpä kaikki. Meidän opas kertoi kahvilasta, jossa oli työntekijöinä vain kehitysvammaisia ihmisiä ja haluttiin sit käydä siellä. Se kahvila oli tosi mukava! Oltiin ihan mielissämme ku ne työntekijät oli niin suloisia ja annettiin paljon tippiäkin, josta ne oli mielissään. Bratislavassa on myös kissakahvila (!), mutta missattiin se nyt tällä kertaa - ja tuskinpa tulen tuolla enää uudestaan käymään. Tämmöset arkisemmat asiat kiinnostaa mua eri maissa paljon enemmän kuin suuremmoiset museot, oopperat, arkkitehtuuri (joskus on kyllä upeaa) ja muu kuivakka. On kivempaa nähdä sitä todellista elämää eri kaupungeissa kuin vain kuunnella faktaa ja tuijotella seiniä.
Kommentit