Mietteitä viimeiseltä saksantunnilta

Meillä oli viimeinen saksantunti tiistaina. Juteltiin koko tunti open antamista aiheista ja en yleensä hirveesti tykkää juttelusta tunnilla, koska se on niin erilaista kuin vapaalla. Tunnilla keskityn liikaa mun virheisiin ja haluan puhua niin hyvin ku vain mahdollista, mutta vapaalla keskityn vain saamaan asiani ymmärretyksi ja siksi ehkä puhunkin jopa paremmin. Mun au pair -äitikin sanoi, että se kuuntelee monesti mun puhumista lasten kanssa ja ihmettelee, että miten puhun lasten kanssa niin hyvin, mutta sen kanssa takeltelen. :D Jotenkin seura vaikuttaa puheeseen niin paljon!

Mulla just luokkahuone ja aikuiset on huonoja juttuja ku puhun saksaa. Ja kun aikuisia pitää usein teititellä niin sekin on musta jotenkin vaikeaa. Kavereiden kanssa osaan oikeesti puhua tosi hyvin (vaikka itse sanonkin!) ja jos en tiedä jotain sanaa niin osaan selittää sen. En esimerkiksi tiennyt, että miten sanon, että mun pitää nostaa rahaa;

"Minun pitää mennä raha automaatille ja tehdä näin *rahan nostoa ilmentävä käsiliike* hah!

Aachenin keskusta Elisenbrunnen meidän luokkahuoneesta kuvattuna.

Koin ihan huippuhetken ku pari viikkoa sitten olin keskustassa yhden saksalaisen kamun kanssa, mutta puhuttiin kuitenkin englantia kävellessämme. Meidän takana käveli kaksi hieman humalaista tyttöä, jotka puhui saksaksi pelleillen, mutta ei kuitenkaan pahalla tavalla;

"Hei nuo puhuu englantia. Tuolla tytöllä ei ole varmasti mitään hajua mitä me sanotaan. Siis meillä on tällainen salakieli. Puhutaan tässä takana vaan jotain ja noilla ei ole mitään hajua, että puhutaan niistä."

Sitten naurahdin ja käännyin katsomaan tyttöjä ja sanoin saksaksi;

"Joo voitte te puhua, mutta mäkin puhun kyllä saksaa."

Ne ilmeet! Oikeesti tämmöset hetket kielen oppimisessa on parhaita. 14-vuotias saksan alkeita epätoivoisesti pänttäävä Sara ei olisi koskaan uskonut, että tällainen hetki voisi koittaa.

Mun au pair-perheen pihaa...

Meidän vikalla saksantunnilla käytiin läpi myös tosi vaikeeta kielioppijuttua ja huomasin, että oikeesti varmaan kaikki muut mun kurssilaiset tajusi aiheesta jotain, mutta mä olin IHAN PIHALLA. En vaan käsitä yhtään. Se oli siis sellaista, että miten rakentaa sivulause, joka alkaa "jota ilman", "jonka kanssa", "jossa", etc... Ja tässä pitää tietää sanan artikkeli ja oikea taivutus. Tää on oikeesti tärkeä asia, mutta en tajua yhtään mitään ja en saanut yhtään lausetta tunnilla oikein. Taivutus on tosi vaikeeta saksassa. Mun tehtäväpari oli yhtä hukassa tässä asiassa. Rakennettiin yhdessä oikeesti tosi hyvä lause saksaksi yhdessä tehtävässä ja oltiin siitä ylpeitä;

"Kuume on tauti, jossa ihmisen kehon ruumiinlämpö nousee."

Ope kirjoitti meidän lauseen taululle ja selvisi, että oltiin rakennettu se sittenkin jotenkin näin:

"Kuume on tauti, jonka ihmisen keholla ruumiinlämpö nousee pois (nousta verbi oli väärä ja tarkoitti niinkuin nousta pois ajoneuvosta)."

Kiitos jälleen kerran saksankieli, hahah! Ihan päin honkia. Repeiltiin ku oikeesti luultiin, että nyt meni niin nappiin. Aina ku saksaa puhuessa luulee, että nyt meni ihan hyvin niin NOPE! Yritäpä uudestaan!

Tää saksankurssi oli tosi hauska ja kävin tunneilla mielelläni. Kaikki mun ryhmäläiset oli tosi rentoja ja mukavia ja tavattiin vapaa-aikanakin muutaman kerran ja tavataan nyt kurssin päättymisen jälkeenkin vielä. Nauratti ku monet tuli suoraan töistä tunnille ja olivat iha väsyneitä ja sitten paritehtävät oli aina jotain ihan ihme settiä. Esimerkiksi joskus me saatiin jotkin kuvat ja niitä piti kuvailla saksaksi pareittan. Aikamoisia tarinoita niistä kehkeytyi. Ja kaikenlaiset puhelinkeskustelujen keksiminen oli kans aivan helmeä ja joskus sai nauraa vedet silmissä joidenkin älynväläyksille.

Kerran juteltiin meidän kotimaiden ruuista, italialaiset alkoi tietenkin - mamma mia bella bella - puhua pitsasta. Ope kysyi, että saako Aachenissa missään hyvää pitsaa.

Italialaiset yhteen ääneen; "NEIN!"
Sitten; "No joo täällä on yksi aika hyvä italialainen paikka."
Opettaja; "Missä se on?"
Italilaiset taas yhteen ääneen; "Jakobstrasse 15!"

Tullut vissiin useamman kerran käytyä ku osoitekin tulee niinku apteekin hyllyltä, hahah! Jos parmesaanin ja kahvipapujen tuominen lasteittain Italiasta ei ollut maailman italialaisin asia, niin tuo.